Laadukas valaistus verenluovutustilassa
|
Verenluovutustiloissa, kuten muissakin terveydenhoidollisissa tiloissa suoritetaan vastuullista työtä, jossa potilasturvallisuudesta ei tule tinkiä.
- Valon määrä verenluovutustuolien yläpuolella tulee olla riittävä, sille tulisi asettaa vastaava valonmäärävaatimus kuin sairaaloiden valaistuksessa. Kuitenkaan luovuttajaa ei saa häikäistä. Jos valon määrä on liian vähäinen, se tulee aiheuttamaan näköongelmia varsinkin vanhemmilla työntekijöillä, jotka tarvitsisivat huomattavasti enemmän valoa kuin nuoremmat. Liian vähäinen valo saattaa aiheuttaa terveysriskejä ja komplikaatioita. Normaalia runsaampi valomäärä pitää myös henkilökunnan virkeänä, kuten kirkasvalohoitokin. Vähäisestä valaistuksesta seuraa usein väsähtäminen iltapäivällä. Tässä on aiheeseen liittyvä tutkimus Tukholman yliopistosta. Siihen kannattasi suhtautua vakavasti, paljon vakavammin, kuin Veripalvelun johto suhtautuu.
- Down-light-valaisimista tulisi luopua. Jos niitä on luovutustuolien yläpuolella katossa, ne saattavat häikäistä erittäin pahasti luovuttajaa. Tällaiset valaisimet lisäävät myös rauhatonta vaikutelmaa, kun niitä on useita upotettuina kattoon. Myöskään käytävien päällä niitä ei saisi olla, epäsuora valaistus käytävissä katon rajassa on paljon miellyttävämpi.
- Migreeniä down-light-valaisimista. Uusimpien tutkimuksien mukaan ihmisen kävellessä toistuvasti down-light-valaisimen alla, kuten henkilökunnalle tapahtuu jatkuvasti siirtyessään luovutustuolilta toiselle, aiheuttaa kirkas down-light-valo matalataajuisen, häiritsevän välkynnän silmien kautta aivoihin. Se voi olla kävelynopeudesta riippuen esim. 30-60 hertsiä. Tällaisen on havaittu aiheuttavan migreeniä siihen taipuvaisilla henkilöillä. Tästä aiheesta on havainnollinen kuva Kodin valaistusoppaan sivulla 13.
- Sähköjännitevälkyntä poistettava. Kannattaisi myös tarkistaa, että kaikki hankittavat loistevalaisimet ovat nykyaikaisia siten, että niistä on poistettu sähköjännitevälkyntä. Sen havaitsee helpoiten katsomalla, vilkkuuko valo valaisinta sytyttäessä muutaman kerran (vanhantyyppinen kuristin) vai syttyykö se välittömästi (nykyaikainen elektroninen liitäntälaite).
- Häikäisemättömät valaisimet. Valaisinten alumiiniheijastimen tulisi olla mahdollisimman mattapintaista, heijastuksia aiheuttamatonta.
- Valon laatu ei saa olla perinteisen lämminsävyistä, koska siinä näöntarkkuus ei ole parhaimmillaan. Monissa veripalvelun tiloissa valon värilämpötila on 3000 K, kun suositukseni on 5500 K. Päivänvalotyyppisessä valossa ihminen näkee parhaiten. Mitä enemmän silmät vanhenevat, sitä heikommin nähdään lämminsävyisessä, 3000 K:n valossa. Tätä seikkaa tukevat myös uusimmat valon terveysvaikutuksiin liittyvät tutkimukset, jotka esitettiin vuonna 2006 Itävallassa ja Kanadassa pidetyissä valon terveysvaikutuksia käsittelevissä kongresseissa sekä myös edellä mainittu Tukholman yliopiston tutkimus. Lämminsävyinen valo ei saisi olla myöskään hemoglobiinihuoneen valaistuksena. Harvat suunnittelijat ovat näistä tietoisia. Useiden tutkimusten perusteella tulisi pikaisesti luopua lämminsävyisestä valaistuksesta ja siirtyä kohti päivänvalovalaistusta.
- Epäsuoraa valaistusta tulisi käyttää tiloissa, missä se on mahdollista. Hemoglobiininottohuoneen valaistuksen tulisi olla epäsuoraa. Kun käytetään tyylikkäitä, nykyaikaisia epäsuoran tekniikan valaisimia tulisi valaisimiin valita suurteholamput, jotta näöntarkkuus paranisi. Jos valaisimessa on nyt esim. 28 W:n lamput, olisin valinnut samanpituisen valaisimen, jossa on 54 W ja jos valaisimessa on nyt 35 W:n lamput, olisin valinnut valaisimen, jossa on 49 W:n (tai jopa 80 W:n lamput). Hinnassa ei olisi ollut oleellista eroa. Nyt ei päästä suurempaan valomäärään valaisinta vaihtamatta. Lämminsävyinen valo muuttaa myös veren värin normaalia tummemmaksi, epäluonnollisen väriseksi. Henkilökunnan tulisi nähdä veri aidon punaisena, kuten ulkona päivänvalossa. Ihon värin tulkinta on lämminsävyisessä valossa heikkoa. Lämminsävyisessä valossa pyörtyvän henkilön kasvot näyttävät melko normaaleilta. Sen sijaan päivänvalossa epänormaali kalpeus näkyisi heti.
- Keittiön valaisimeksi valitaan liian usein vanhanmallinen valaisin, jonka valossa herkkä silmä havaitsee 50-100 Hz:n aivoja häiritsevää välkyntää. Se on niitä ensimmäisiä valaisimia, joita urakoitsija "vaihtaa" päästäkseen vähän edullisemmilla kustannuksilla. Tällaista valaisinta ei tulisi asentaa virheelliseen paikkaan, takaseinään, josta se myös saattaa paistaa silmään silloin, kun istutaan tuolilla kahvia juoden ja kun valo on päällä.
- WC:n valaistuksen tulisi myöskin olla asianmukainen, välkkymätön ja päivänvalotyyppinen.
Tilojen suunnittelijoiden tulisi perehtyä uusimpiin valon terveysvaikutuksia käsittelleviin tutkimuksiin sekä lääkinnällisten tilojen valaistukseen lukemalla esim. tämä artikkeli.
Parannusehdotukseni
Jos valaistus on suunniteltu virheelliseksi, on tässä parannusvinkkejä:
- Hoitotuolien päällä olevat down-light-valaisimet poistetaan tai peitetään. Se ei ole asianmukainen tapa valaista terveydenhoidollista tilaa.
- Hoitotuolien yläpuolelle, seinän ja katon rajaan, n. 30-40 cm:n etäisyydelle katosta (jos huone on normaalikorkuinen), tehdään valohylly, joka päälle asetetaan yksi tai kaksi jonoa loistevalaisimia (yli 30 000 Hz), joissa päivänvalolamput (5500 K). Hyllyn yläpuolinen seinän väri maalataan valkoiseksi (ellei se ole sitä jo ennestään), kuten myös hyllyn yläpuoli. Hyllyn alapuoli voi olla samaa väriä kuin seinä. Hyllyn etureunaan asennetaan n. 3-5 cm:n valolista, jotta lamput eivät paista silmään huoneen toiselta puolelta katsottuna. Tuloksena on runsas, epäsuora valaistus, joka ei kuitenkaan häikäise.
- Loistelamput vaihdetaan 5500 K:n päivänvalolampuiksi kaikissa valaisimissa. Tällaista valoa voi kokeilla ilmaiseksi, jotta suuri ero nähdään.
- Jos keittiön valaisinta tullaan käyttämään, voisi mahdollisen häikäisyn poistaa laittamalla valaisimen eteen viiston valolistan, joka suunnataan tarkalleen työtason etureunaan. >>> Lue lisää.
Ilkka Pekanheimo, valaistussuunnittelija, EHL
|  |
