Valon värinä aiheuttaa stressiä ja työvirheitä
|
1. Johdanto
On kauan epäilty, että silmille näkymätön loistelamppuvalon värinä aiheuttaisi stressiä työympäristössä, jossa päivänvalo ei ole vallitsevana valonlähteenä. Epäilyt ovat nyt osoittautuneet todeksi.
Dosentti Rikard Küller Lundin teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin ympäristöpsykologiselta osastolta on v. 1998 saanut valmiiksi laajan tutkimuksensa, jossa hän tutki järjestelmällisesti, miten perinteisten loistevalaisinten värinällinen valo ja korkeataajuisilla elektronisilla liitäntälaitteilla varustettujen valaisinten värinätön valo vaikuttaa keskushermoston stressitasoon.
Normaalisti loistelampun 100 Hz:n värinää ei nähdä. Kuitenkin keskushermostomme havaitsee 100 Hz:n, jopa huomattavasti korkeammankin värinän. Se tosiasia, että värinää ei nähdä, ei siihen voida myöskään tietoisesti reagoida eikä sitä vastaan näin voida suojautua.
1.1. Silmille näkyvä värinä
Värinä vaikuttaa aivosähkökäyrän (EEG) muotoon (Thiry 1951, Erwin et al. 1961, Childers and Perry 1971, Küller 1981). Valon värinää on jopa käytetty diagnostisena keinona epileptisten kohtausten aikaansaamiseksi (Hess et al. 1974, Harding 1994). Useimmissa näissä tutkimuksissa on käytetty silmille näkyvää valon värinää.
1.2. Silmille näkymätön värinä
Toistaiseksi on ollut melko vähän tutkimuksia, jotka käsittelevät loistelamppuvalon ei-visuaalista, silmille näkymätöntä värinää. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu mm. seuraavaa.
- Autistististen lasten keskittyminen häiriytyy värisevässä valossa (Colman et al. 1976).
- Värisevä valo vaikuttaa silmän normaaleihin liikkeisiin, esim. lukiessa (Rey and Rey 1963, West and Boyce 1968, Veitch and McColl 1995)
- Värisevä valo hankaloittaa näkemistä ja pahentaa yleistä stressiä tai rasittumista (Wilkins et al. 1989). Wilkins vertaisi kahta toimistotyöntekijäryhmää. Ryhmät työskentelivät vuorotellen normaalien, värisevien loistevalaisimien valossa ja korkeataajuisilla elektronisilla liitäntälaitteilla varustettujen, värinättömien loistevalaisimien valossa. Kun siirryttiin värinättömään valoon, valitukset päänsäryistä ja silmien rasittumisesta vähenivät yli 50 %.
2. Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata subjektiivisen hyvinvoinnin vaikutusta, suorituskykyä ja fysiologista kiihtymystä (stressiä) perinteisin kuristimin ja korkeataajuisin elektronisin liitäntälaittein varustettujen loistevalaisimien valossa.
3. Tutkimusmenetelmät
Tutkimukseen osallistui 37 koehenkilöä. Huoneen katossa oli 16 kpl 3-lamppuista valaisinta. Valona käytettiin True-Light-loistelamppuja. Kahdeksassa valaisimessa oli perinteiset kuristimet ja kahdeksassa elektroniset liitäntälaitteet.
Tutkimuksen kuluessa mitattiin koehenkilöiden aivosähkökäyrä (EEG), sydänkäyrä (EKG) sekä suoritettiin kyselytutkimus valon laadun, näkömukavuuden, stressin, silmien rasittumisen, päänsäryn, väsymisen ja muiden tuntemuksien toteamiseksi. Lisäksi tutkittiin, mikä oli korkein valon värinän taajuus, jonka koehenkilöt havaitsivat silmin.
Koehenkilöt saivat verrata keskenään mahdollisimman nopeasti 200 eri numerosarjan vastaavuutta. Suorituskyky todettiin nopeuden ja tarkkuuden suhteen. Numeerisen oikoluvun lisäksi suoritettiin vastaava oikoluku normaalina lukutekstinä.
4. Tulokset
Koehenkilöt eivät havainneet, kummassa koetilanteessa käytettiin värisevää ja kummassa värinätöntä valoa. Värinätön valo tuntui kuitenkin miellyttävämmältä.
Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään sen perusteella, mikä oli heidän värinän havaitsemiskynnyksensä. Niiden keskuudessa, jotka olivat vähemmän herkkiä värinälle, ei havaittu mitattavia eroja. Sitävastoin toisessa ryhmässä, jotka olivat herkempiä värinälle ja jotka siis näkivät korkeampijaksoisen värinän, oli selviä eroja.
Aivosähkökäyrässä on useita eri taajuusalueita. Niistä n.s. alfa-rytmi on mielenkiintoisin. Se on voimakas rytmi, 10-12 jaksoa sekunnissa. Se on tunnusomaista aivoille, jotka ovat lepotilassa. Kun sitten jotakin tapahtuu, esim. äänimerkki tai voimakkaasti vilkkuva valo, vähenee alfa-rytmin taajuus voimakkaasti.
Voidaan sanoa, että mitä enemmän aivot ovat rasittuneita ulkopuolisten ärsykkeiden vaikutuksesta, sitä pienempi on alfa-rytmi.
Osoittautui, että värinälle herkemmällä ryhmällä alfa-rytmi oli huomattavasti alhaisempi silloin, kun loistevalo värisi (kuva 1). Se osoitti, että aivot rasittuivat enemmän, vaikka värinää ei nähtykään. Aivosähkökäyrässä ei kuitenkaan havaittu merkittävää eroa vielä 15 minuutin kuluttua. Vasta 3 tunnin kuluttua ero alkoi olla selvä.
EEG: alfa-rytmi
Kuva 1. Aivosähkökäyrän alfa-rytmi on alhaisempi värisevässä valossa.
Oikolukutestin tulokset osoittivat, että värinälle herkemmän ryhmän oikolukunopeus lisääntyi, kun he olivat värisevässä valossa (kuva 2). He tekivät samalla kuitenkin kaksi kertaa enemmän virheitä (kuva 3). Jos siis ollaan jostakin syystä rasittuneita tai stressaantuneita, lisääntyy nopeus, mutta tehdään enemmän virheitä.
Oikoluvun nopeus
Kuva 2. Oikoluku on hieman nopeampaa värisevässä, stressaavassa valossa. Nopeammasta lukemista oli vain haittaa:
Virheiden määrä
Kuva 3. Nopeammasta lukemisesta on vain haittaa: virheiden määrä on yli kaksinkertainen värisevässä valossa.
Värisevä valo johtaa yleiseen keskushermoston rasitukseen. Se ilmenee sekä alfa-rytmin vähenemisenä että nopeutuneena, mutta huonontuneena suorituksena. Koeryhmässä oli n. 40 % sellaisia, joilla tämä ilmeni. Tämän mukaan suuri joukko ihmisistä on herkkiä loistelamppuvärinälle.
Kun tarkasteltiin, millaisia ihmisiä kuului värinälle herkkien ryhmään, havaittiin että he olivat
- nuoria
- kuluttivat vähemmän alkoholia
- tupakoivat vähemmän
- nukkuivat jonkin verran enemmän
- olivat motivoituneimpia itse tutkimustilanteeseen.
5. Johtopäätökset
Valon värinän vaikutus keskushermostoon on yleisempää henkilöillä, joilla on nuori, terve hermostojärjestelmä. Siksi herkkyyttä värinälle ei voida sanoa puutteeksi tai vammaksi. Tutkimuksen perusteella voidaan siis olettaa, että lapset saattavat olla jopa herkempiä värinälle. Siksi perinteisen, värisevän valon käyttö voi olla erittäin sopimatonta varsinkin päiväkodeissa ja kouluissa. Tulos antaa myös erityistä painoa vaatimuksille, että perinteiset kuristimet tulee vaihtaa korkeataajuisiin, elektronisiin liitäntälaitteisiin.
Tällä saavutetaan myös muita positiivisia vaikutuksia. On esim. osoittautunut, että energian kulutus vähenee ja loistelampun elinikä kasvaa oleellisesti. Saadaan enemmän valoa samalla rahalla.
Tässä tutkimuksessa ei havaittu merkittävää eroa päänsäryn ja silmien rasittumisen esiintymisissä. Tulos on vastakkainen aikaisempien tutkimusten kanssa (esim. Wilkins et al 1989). Voi olla, että eroja havaitaan, jos tutkimus saisi kestää huomattavasti pitempään, esim. useita vuorokausia tai jos valona käytettäisiin nykyään yleisessä käytössä olevia 3- tai 5-huippuisia loistelamppuja, joista puuttuu useita värejä.
Lähdeluettelo
1. The impact of flicker from fluorescent lighting on well-being, performance and physiological arousal. Rikard Küller and Thornbjörn Laike. Environmental Psychology Unit, School of Architecture, Lund Institute of Technogy, Sweden. Ergonomics, 1998, vol. 41, No 4, 433-447. (Sis. 57 tutkimusreferenssiä.)
2. Stressad på jobbet. Lysröret kan vara boven. Ljuskultur 3/98 s. 10-15.
| 
