Vanhusten hoitoympäristön valaistuksessa harvoin käytetään hyväksi uusimpaan lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvaa asiantuntemusta.

 

Vanhukset tarvitsevat huomattavasti enemmän valoa nähdäkseen kuin nuoret. Riittävä valaistus auttaa korvaamaan heikentynyttä näkökykyä monella tavalla. Parantunut näkökyky johtaa mielenkiinnon ja elämänmyönteisyyden lisääntymiseen. Vanhuksista tulee useimmiten myös aktiivisempia ja he alkavat liikkua enemmän.

 

Epätasaiset, kirkkaat valolähteet voivat saada aikaan pelottavia varjoja. Tämä voi johtaa lisääntyneeseen levottomuuteen ja hämminkiin. Katonrajassa oleva epäsuora valaistus on erinomainen vaihtoehto. Tällöin valon on tultava sekä katon että seinien kautta huoneeseen. Tällainen valaistus säilyttää myös kodikkaan tunnelman.

 

Suora häikäisy, jossa valolähde näkyy suoraan silmään, on poistettava. Katsominen liian kirkkaaseen valoon ei ole kenellekään terveellistä, mutta se haittaa varsinkin vanhuksia. Siksi vanhusten hoitoympäristöön ei suositella kirkasvalovalaisimia. Jos niitä hankitaan, on valon tultava ylhäältä. Paras vaihtoehto on oleskelutiloissa olevat suuret ikkunat tai kattoikkuna.

 

Usein luullaan, että vanhukset välttävät valoa, kun kyseessä onkin vain häikäisyn välttäminen. Vältä myös valon heijastuksia kiiltävistä esineistä. Häikäisyn poisto ei lisää ainoastaan mukavuutta, se vähentää myös kaatumisia ja muita tapaturmia.

 

Vältä hehku- ja halogeenilamppuja pöytä- ja lattiavalaisimissa. Valaisin saattaa kaatua ja kuuma lamppu sytyttää tulipalon. Vältä myös kynttilälamppuja, sillä niillä on suurin räjähtämisriski.

 

Auringonvalo vaikuttaa positiivisesti vuorokausirytmiin ja sisäeritysrauhasiin ja säätelee näin koko kehoa lisäten mm. vastustuskykyä eri sairauksia vastaan. Useimmat vanhukset oleskelisivat ulkona pävänvalossa, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Tämä lisää myös D-vitamiinin saantia, joka on tärkeätä vanhuksilla varsinkin kaatumisten yhteydessä tapahtuvien luunmurtumien ehkäisyssä. Myös sisälle on syytä saada aikaan mahdollisimman laadukas keinovaloympäristö.

 

Poista sähköjännitevärinä valaisimista. Sen on havaittu aiheuttavan stressiä, silmien rasittumista ja virhearviointeja. Myös monet hehkulamput voidaan korvata värinättömillä lampuilla. Loistevalaisimia hankittaessa on vaadittava valaisimeen värinänpoistaja. Vanhoihin loistevalaisimiin se voidaan asentaa jälkikäteenkin.

 

Myös eteiset ja käytävät olisi valaistava runsaalla valolla. Valon määrän muutos ulkoa tultaessa ei ole liian suuri. Vanhukset sopeutuvat hitaammin nopeasti muuttuviin valomääriin.

 

Kiinnitä huomio myös kohdevaloon, jossa vanhukset lukevat tai tekevät muuta tarkkaa työtä. Hehkulampun valon koostumus ei ole hyvä vanhoille silmille. Siinä on liikaa keltaista valoa ja se väsyttää silmiä. Päivänvalotyyppisessä valossa nähdään selvemmin jo pienemmilläkin valomäärillä. Jos huoneessa on riittävä yleisvalaistus, ei lukulamppua ehkä tarvita lainkaan.

 

Lampun väri ei saa muuttaa vanhuksen elinympäristön huonekalujen ja esineiden aitoja värejä. Tavanomaisissa kylmänvalkeissa loistelampuissa on varsinkin punaisen ja sinivioletin valon osuus puutteellinen. Tällaisessa valossa myös iho saa elottoman värin. Mitä suurempi on värintoistokyky, sitä paremmin vanhukset näkevät värejä ja muotoja.

 

Hyvä ja riittävä valaistus pitää myös hoitohenkilökunnan pirteänä ja parantaa näin vanhusten hoidon tasoa.

 

 

Ilkka Pekanheimo, valaistussuunnittelija