Valaistus julkisessa rakentamisessa
|
Julkaistu Tekniikka ja kunta -lehdessä 6/2004 lokakuussa 2004.
Ilkka Pekanheimo, valaistussuunnittelija, AD-Lux Oy
|
|
Pirteä päivänvalovalaistus matkatoimistossa. Valaistus on raikas, samankaltainen kuin ikkunoista tuleva valo.
|
Valaistuksen laadun parantaminen on edullisimpia keinoja parantaa työympäristöä. Se vaikuttaa positiivisesti työntekijän viihtyvyyteen ja työsuoritukseen jokaisena työpäivänä.
Julkisten rakennusten valaistukseen on ollut tapana valita sopivilta näyttävät valaisimet kiinnittämättä suuremmin huomiota valon laatuun. Nykyaikaiset T5-loistevalaisimet ovat vain pahentaneet tätä ongelmaa. Lähes kaikki hankitut lamput ovat olleet värisävyltään lämpimiä, 3000 - 4000 K. Tällaisessa valossa tarkkuustyö ei ole parhaimmillaan.
Nykyään siis valitaan ensiksi valaisimet eikä kiinnitetä huomiota, millainen valon laatu valaisimissa sattuu olemaan. Ja jos kiinnitettäisiinkin, saattaa urakoitsija viime tipassa vaihtaa lamppujen värisävyn "vastaavaan", vaikka vastaavaa ei olisikaan olemassa.
Tavoitteena tulisi olla ihmisläheinen valaistus, jossa ihmisen työviihtyvyys, väsymisen vähentäminen ja työteho ovat etusijalla. Valaistus suunnitellaan kuitenkin useimmiten urakoitsijan ehdoilla. Valaistus on valitettavasti se, josta pyritään säästämään mahdollisuuksien mukaan.
Nämä samat valaistusongelmat toistuvat rakennuksesta toiseen, koska ne on kerran tehty suunnittelijan tietokoneelle ja niitä ei haluta mennä muuttamaan.
Valon laatu
Kun valolähteeksi valitaan perinteisesti 4000 K:n loistelamppu, joskus jopa 3000 K:n lamppu, näöntarkkuus tuossa valossa ei ole parhaimmillaan. Mielestäni työntekijöille tulisi tarjota paras mahdollinen työympäristö. Lamppuvalinnassa kannattaa olla tarkka, sillä kaikkia lamppuja ei valmisteta laajaspektrisenä päivänvalolamppuna, jolla saavutettaisiin näköergonomisesti paras tulos. Ja kun tähän ei yleensä suoralta kädeltä uskota, tarjoaa näiden erikoislamppujen maahantuoja mahdollisuuden ilmaiseen kokeiluun.
Valaistusratkaisussa tulisi olla mukana työsuojelun ja työterveyden asiantuntija sekä valobiologiaan erikoistunut lääkäri. Tällaisia vain ei juuri ole Suomessa.
AD-Luxin lähtökohta valaistuksessa ei ole valaisinlähtöinen vaan ensiksi tulisi määrätä sellainen valon laatu, joka halutaan jokaiseen valaisimeen.
Käytettäessä parasta mahdollista päivänvalolamppua voidaan päästä jopa 20 % suurempaan lukunopeuteen, joka tapauksessa silmien väsymistä pystytään vähentämään. Lähtökohta on siis ihmisessä, ei huoneen tai valaisimen ulkonäössä. Toki huoneen ulkonäkö saadaan moitteettomaksi käytettäessä päivänvalolamppuja.
Uusimpien tutkimustulosten mukaan keinovalo, joka sisältää kaikki aallonpituudet eli värit, on tärkeää paitsi ihmisen hyvinvoinnille, myös näöntarkkuudelle ja työteholle. Yleensä vain valon määrä nähdään tärkeäksi. Valon laadulla on kuitenkin vielä suurempi merkitys.
Ihmisen näkökyky on parhaimmillaan ulkona päivänvalossa. Mitä lähemmäksi keinovalaistus saadaan päivänvaloa sekä valon laadun että määrän suhteen, sitä tarkemmin näemme, sitä virheettömämpi on näkösuoritus ja sitä vähäisempää on silmien väsyminen.
Valaistuksen laadun parantaminen on edullisimpia keinoja parantaa työympäristöä. Suurin hyöty tulee työtehon parantumisesta, työvirheiden vähentymisestä, laadun parantumisesta ja yrityksen tuottavuudesta ja menestyksestä.
Jos ravinnostamme puuttuu vitamiineja tai musiikissamme on riitasointuja, on ongelma verrattavissa valoon, josta puuttuu värejä tai niiden suhde on väärä. Valaistusta ei saa arvioida pelkästään valomäärän perusteella, lukseissa. Ei musiikkiakaan arvostella desibeleissä. Valoa pitää olla silti riittävästi.
Silmä toimii parhaiten valossa, jossa on kaikki valon aallonpituudet edustettuina oikeissa suhteissa. Tällainen valo on mahdollisimman laajaspektrinen valo. Valon värilämpötilan tulisi olla lähellä 5500 K sekä värintoistoindeksin yli 95. Pitäisi päästä eroon perinteisestä, lämminsävyisestä 3 000 - 4 000 K:n värilämpötilasta. Tällaisella valolla saattaa olla väsyttävä vaikutus. Ns. päivänvalolamppujen värilämpötila on 5 500 - 6 500 K. Mitä korkeampi luku, sitä sinisempää on valo ja sitä epämiellyttävämpänä valo saatetaan kokea. Yksi syy, miksi päivänvalolamput eivät ole yleistyneet työpaikoilla on se, että on kokeiltu päivänvalolamppuina yleisimmin myytyjä 6500 K:n kolmihuippuisia loistelamppuja - ja petytty. Ei ole ollut mitään muuta vaatimusta, kuin että lamppuun on kirjoitettu "daylight" tai "natural daylight". Tällainen valo ei ole osoittautunut hyväksi työvaloksi, koska siitä puuttuu osa näöntarkkuudelle tärkeistä aallonpituuksista. Lisäksi valon puutteellisen spektrin takia saattaa aiheutua kiiltohe ijastuksia.
Valon värilämpötila ei kerro kaikkea valon laadusta. Valon spektri on tärkein valon laatuun vaikuttava asia. Täydellisen valon spektrin tulee olla jatkuva. Siinä pitää olla kaikkia valon aallonpituuksia (värejä) riittävästi ja oikeassa suhteessa.
Laajaspektrivalo (full spectrum) eroaa lähes samansävyisestä, jopa päivänvalona myytävästä valosta (full colour) siinä, että siinä on jokaista väriä ihanteellinen määrä. Siinä nähdään paremmin, se ei väsytä silmiä kuten tavallinen valo, kiiltoheijastumat vähenevät, värit näkyvät niin täydellisesti kuin keinovalossa yleensä on mahdollista. Mitä täydellisempi lampun värijakautuma eli spektri on, sitä enemmän valosta voi nauttia ja sitä vähemmän silmät väsyvät ja sitä luotettavammaksi tulee esim. värin määritykset.
Miksi tarvitsemme päivänvaloa?
Turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät vähimmäisvaatimukset työpaikoilla EU-direktiivin 89/654/EEC mukaan: "Työpaikkoihin on mahdollisuuksien mukaan päästävä riittävästi luonnonvaloa, ja ne on varustettava keinovaloin, joka on riittävä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi." Tämä määräys sitoo kaikkia EU-maita. Terveysongelmien esiintyminen on vähäisintä ikkunan lähellä.
Terveysongelmat lisääntyvät, mitä kauempana työpaikka sijaitsee ikkunasta. Jos työntekijöille annetaan parempaa valoa, he työskentelevät nopeammin ja tekevät vähemmän virheitä. Jos valon määrää vähennetään puoleen, se saattaa aiheuttaa jopa 28 %:n vähennyksen tuottavuuteen. Samalla työturvallisuus heikkenee. Se on huomattavasti kalliimpaa kuin se energian säästö, mikä saavutetaan.
Tutkimusten mukaan päivänvalolla valaistu työympäristö saattaa lisätä myymälöissä liikevaihtoa jopa 40 %. Samoin koululaisten oppisuoritusten on havaittu paranevan 10-20 %. Aito päivänvalo työympäristössä lisää tuottavuutta, mikäli valon häikäisy on eliminoitu. Kun keinovalona on täysspektrinen päivänvalo, saavutetaan lisää parannusta tuottavuudessa, liikevaihdossa ja terveydentilassa. Tyypillinen nousu on 5-10 %. Tämä vastaa noin puoltapäivää vapaata kaikille työntekijöille joka viikko.
Sairaaloiden teho-osastoilla, lääkärien vastaanotoilla ja ambulansseissa tulisi valon laadun olla päivänvalon kaltaista valoa. Tavallisessa valossa ei ihon väri näy kunnolla. Lämminsävyisessä valossa ei esim. pystytä diagnosoimaan häkämyrkytystä. Lämminsävyinen valaistus väsyttää henkilökunnan silmiä ja heikentää tarkkaavaisuutta. Potilasturvallisuus kärsii.
Valon määrä
Valon terveydellisten ja muiden myönteisten vaikutusten saavuttaminen edellyttää melko voimakasta, 2000 - 3000 luksin valaistusta. Päivittäiseen työympäristöön voidaan suunnitella niin hyvä valaistus, että pimeän vuodenajan haitallisilta vaikutuksilta vältyttäisiin ilman erityistä kirkasvaloa.
Työpaikan valaistustasoa tulisi voida säätää kellon ja vuodenajan mukaan. Kesällä täyttä valaistusta tarvitaan vain ikkunattomissa tiloissa. Pimeänä vuodenaikana täysi valaistus voidaan pitää päällä aamulla heti töihin tultua n. tunnin verran ja illalla ennen töistä lähtöä tunnin ajan.
Valon määrän runsas kohottaminen aiheuttaa tietysti lisäkustannuksia. Jos työn tuottavuus kasvaa paremman valaistuksen ansiosta vain n. 0,7 % joko joutuisampana ja virheettömämpänä työntekona tai sairauspoissaolojen vähenemisenä, paremman valaistuksen lisäkustannukset saadaan takaisin.
Tutkimusten mukaan tuottavuus kasvaa useiden prosenttien verran, kun valaistusvoimakkuutta lisätään 500 luksista noin 1 600 luksiin. Vaativissa näkötehtävissä on saavutettu 8 - 9 % tuottavuuden nousu. Lisäksi virheet ovat vähentyneet parhaimmillaan jopa puoleen. Iäkkäillä työntekijöillä valaistusvoimakkuuden lisääminen vaikuttaa enemmän tuottavuuden paranemiseen kuin nuorilla työntekijöillä. Kun valaistusta halutaan työtiloissa lisätä, valitaan värilämpötilaltaan korkeat (vähintään 5 000 K) lamput.
Silmien sopeutuminen valovoimakkuuksiin heikkenee iän myötä. Työympäristön valon määrän tulisi olla riittävä myös 60-vuotiaalle työntekijälle. Jos valaistus on mitoitettu 60-vuotiaalle, on se erinomainen myös nuorille ihmisille.
Näöntarkkuus
Ihmissilmä on kehittynyt miljoonien vuosien aikana valossa, jossa värintoistokyky on täydellinen. Ihminen elää nykyään kuitenkin sisätiloissa, joissa valomäärä on joskus hyvinkin vähäinen ja värintoisto huono.
Kun käytetään laajaspektristä valoa, poistuu silmän tarve sopeutua uuteen valon väriin siirryttäessä ulkoa sisälle. Tästä seuraa silmien rasittumisen ja väsymisen väheneminen vaikeimmissakin näkösuorituksissa. Silmien rasittuminen ja väsyminen ovat yleisiä tavallisessa valaistuksessa, josta puuttuu suuri osa väreistä tai värit ovat virheellisessä suhteessa keskenään.
Jos valon spektri on epätasapainossa, emme pysty näkemään kaikkia yksityiskohtia, mitä yritämme nähdä. Valo, jossa on liikaa jotakin väriä, häiritsee sekä tätä ylikorostettua väriä että myös toisia värejä. Hehkulamppu ja tavanomainen loistelamppu sisältävät ainoastaan osan valon spektristä. Näissä valoissa emme voi nähdä värejä ja kohteita tarkasti. Näkökyky on ei-tekninen termi, joka kuvaa, miten hyvin silmä näkee. Se käsittää kyvyn erottaa muotoja ja värejä ja tulkita värejä.
Loistelamput, jotka tuottavat suurimman valomääränsä keltavihreällä spektrin alueella, ovat kirkkaita, häikäiseviä valolähteitä, kuten kylmän- ja lämminvalkeat loistelamput. Täyden spektrin päivänvalolamppu sen sijaan on ihanteellinen vähentämään häikäisyä sisävalaistuksessa samalla kun se parantaa näöntarkkuutta.
Näkökykyä tutkitaan Kalifornian yliopistossa, Lawrence Berkeley -tutkimuslaboratoriossa. Tri Sam Bermanin mukaan nykyinen tapa ilmoittaa valaistusarvot lumeneissa ja lukseissa on virheellinen. Se ei ole yhteensopiva silmän näkökyvyn kanssa.
Mitä enemmän silmät vanhenevat, sitä enemmän hyödytään päivänvalosta ja sitä heikommin nähdään lämminsävyisessä valossa.
Häikäisyn estäminen
|
|
Koulun atk-luokan epäsuora, häikäisemätön päivänvalovalaistus. Ei heijastuksia näyttöpäätteistä. Ei silmien väsymistä. Kuva: Helsinki Business College, ATK-luokka. Luokassa myös 26 selkäystävällistä Support-työtuolia sekä AD-Luxin toimittamaa atk-työpistettä.
|
Häikäisy ja kiiltoheijastuminen ovat usein ongelmia työpaikoilla. Yksikään lamppu ei saisi häikäistä. Valaisimet tulee suunnata siten, että häikäisyä ei synny. Ns. down-light-valaisimista voidaan hyvin luopuo työpaikoilla. He saattavat turhaan aiheuttaa häikäisyä. Lisäksi niistä ei ole useinkaan poistettu sähköjännitevälkyntää.
Sisustusväreistä
Jos käytetään lämminsävyistä, kellertävää valoa, muuttaa se esim. sinisen värin violetiksi ja punaisen oranssiksi. Kaikki värit vääristyvät. On siis turhaa valita värejä tarkkaan, jos aikoo käyttää hehkulamppuvalaistusta tai muuta kellertävää valaistusta koska valitut värit voivat olla hyvinkin yllätykselliset.
Suositeltavia värejä ovat suurina, vaaleina pintoina sininen, vihreä, ruskea, keltainen ja harmaa.
Tummana värinä voi esiintyä myös vihreää, sinistä, mutta ei kovin suurina pintoina. Punaista, oranssia ja keltaista ei saisi esiintyä suurina, voimakkaina väripintoina. Purppuraa ei saisi käyttää lainkaan.
Jos on kyseessä ikkunaton tila, tulisi siinä olla aina vaalean taivaan sinistä väriä. Värien tulisi sointua keskenään ja yhteen sopivat vastakkaisvärit tulisi tarkistaa esim. RA-värihyrrän avulla (ks. Seppo Rihlama: Värit ja valaistus sisustussuunnittelussa).
Lopuksi
Kun perehdytään uusimpiin valaistustutkimuksiin, havaitaan, että tuottavuutta parantava ja silmien rasitusta vähentävä valaistus olisi ensiarvoisen tärkeää missä tahansa yrityksessä, jossa työntekijöiden panos yrityksen tuottavuuteen on ratkaiseva. Laadukkaan valaistuksen tulisi kuulua tällaisen yrityksen imagoon.
Mitä enemmän perehdytään valon vaikutuksiin ihmisen näkö- ja työsuoritukseen, sitä vakuuttuneemmaksi tullaan, että ihmisen työskentelyvalon laadun tulisi saada määrätä lääketieteellisen peruskoulutuksen saanut henkilö tai valobiologi. Ennen hankintapäätöksiä on syytä kokeilla laajaspektristä valaistusta. Ero valaistuksessa huomataan välittömästi. Vaikutuksen työtehoon ja yleiseen hyvinvointiin kokee toki vasta kokeilun jatkuttua hieman pidempään.
| 
