Uutta ideaa toimistovalaistukseen?
|
Uudet valaistussuositukset suosittelevat vähentämään valon = energian määrää. Vähentävätkö nämä suositukset samalla myös työtehoa?
Kannattaako valon määrää todella vähentää?
"Uusimmalla tekniikalla ja hyvällä valaistussuunnittelulla voidaan toimistovalaistuksen energiakulutus puolittaa. Toimistovalaistuksessa on mahdollista päästä alle 10 W/m2 tehotason, jopa alle 5 W/m2 tehotasolla on saavutettavissa laadukas valaistus".
Näin ehdotetaan uusimmissa valaistussuosituksissa. Motivan järjestämässä toimistovalaistuskilpailussa esitettiin maksimivalaistuksen määräksi 12 W/m2. Tällöin käytetään yleensä epäsuoraa valaistustekniikkaa ja pudotetaan valon määrä muutamaan sataan luksiin. Mitä tästä seuraa?
Epäsuora valaistus sinänsä on hyvä asia. Kun muutamia vuosia sitten oli ns. energiakriisi, säästettiin energiaa esim. sammuttamalla joka toinen loistelamppu. Se kustannusten säästö, joka näin saavutettiin, menetettiin todennäköisesti monin verroin ihmisen työtehon laskuna.
Liian usein yrityksen johto uskoo, että valaistus, joka kuluttaa vähemmän energiaa ja siksi maksaa vähemmän, on parempaa. Tämä asenne kuitenkin maksaa yrityksille miljardeja euroja vuosittain John Bachnerin mukaan. Hän toimii johtajana National Lighting Bureaussa Marylandissa.
Jos työntekijöille annetaan parempaa valoa, he työskentelevät nopeammin ja tekevät vähemmän virheitä. Jos valonmäärää vähennetään puoleen, se saattaa aiheuttaa 28 %:n vähennyksen tuottavuuteen. Se on huomattavasti kalliimpaa kuin se vähäinen energian säästö, mikä saavutetaan.
Valaistus tulisi tehdä selaiseksi, että ihmisen suorituskyky on siinä parhaimmillaan.
Entä jos lisäisimmekin valon määrää?
Suomessa v. 1992 valmistunut tutkimus*) ehdottaa työpaikkojemme valon määrän huomattavaa lisäämistä. Jos ihminen saisi itse päättää, miten valoisassa hän olisi mieluiten, olisi valon määrä ainakin kaksinkertainen nykyiseen valotasoon ja kolminkertainen uusimpiin valaistussuosituksiin verrattuna, eli n. 1.500 luksia.
Valon määrän runsas lisääminen aiheuttaa lisäkustannuksia. Säästöt ovat kuitenkin huomattavasti suuremmat kuin kustannukset. Jos kaikissa Suomen työpaikoissa toteutettaisiin näin suuri valon määrän lisäys, toisi se yhteensä n. 10 miljardin markan säästöt vuosittain tuottavuuden nousuna ja sairauspoissaolojen vähenemisenä. Tämä on em. tutkimuksessa laskettu varovaisesti olettaen, että tuottavuus nousee vain 1 %.
Suuri valon määrä vaikuttaa terveyteemme ja näkökykyymme positiivisesti, jos samalla huolehditaan, että valon laatu on mahdollisimman luonnonmukaista.
Mihin ovat em. tutkimuksen tulokset ja energiakriisin katkerat kokemukset unohtuneet, kun valon määrää nyt yllättäen aletaankin vähentää?
Jos päämääränä on vain energiatehokas ratkaisu, ei se saisi syntyä ihmisen työtehon heikkenemisen kustannuksella. Jos valomäärä (tai W/m2) on niinkin alhainen kuin Motivan järjestämän tutkimuksen minimivaatimuksissa, valolla on tuskin lainkaan ns. työtehoa lisäävää vaikutusta, jota varsinkin talvella Suomessa tarvittaisiin. Päinvastoin se ei pidä työntekijöitä hyvässä työvireessä, ei ainakaan enää muutamaa tuntia ennen työajan loppumista.
Valaistuksen maksimivaatimuksella 12 W/m2 ei siis saada ns. valon piristävää vaikutusta. On hyviä esimerkkejä, jossa valon määrä (W/m2 ) on 4-5 -kertainen uusimpiin suosituksiin nähden. Tällöin luksimäärä näyttöpäätteen kohdalla saattaa olla esim. yli 1000. Näinkin kirkas valomäärä ei kuitenkaan aiheuta näkö- ja häikäisyongelmia, jos valo vain suunnataan oikein ja jos se on yli 5000 K:n jatkuvaspektristä valoa. Jos valon värilämpötila olisi 4000 K tai alle, kiiltoheijastus- ja häikäisyongelmia varmasti olisi.
Ruotsin postilaitoksen Statshälsanilla teettämässä tutkimuksessa näyttöpääteympäristössä työpistevalaisimet jäivät kokonaan käyttämättä, kun yleisvalaistuksena on laadukas valaistus. Tällainen valaistus koetaan miellyttävänä. Uusien valaistusehdotusten mukaan yleisvalo tulee olla esim. vain 300 luksia ja työpiste valaistaan vähintään 700 luksin kohdevalolla.
AD-Luxin henkilökunnalla on yli 20-vuotinen kokemus True-Light-valolla valaistusta toimistoympäristöstä. Sen perusteella emme voi suositella esim. näyttöpäätteen viereen työpistevalaisinta, vaikka niitä on meillä tuotevalikoimassammekin. Ero yleisvalaistuksen ja työpistevalon määrässä on liian suuri. Se ei tunnu enää miellyttävältä. Kirkas työpistevalaisin voi aiheuttaa myös kiiltokuvastumista ja häikäisyä.
Värintoistoindeksin tulisi olla mieluiten yli 95 ja valon määrän n. 1500 luksia. Jos tämä valomäärä olisi vielä toteutettu True-Light-lampuilla, koettaisiin valaistus hyvin miellyttävänä, häikäisemättömänä.
Jos värilämpötila on 2 700 - 4 000 K, saattaa se aiheuttaa väsymistä enemmän kuin yli 5000 K:n valo. Kellertävä valo kuvastaakin esim. auringonlaskua ja on omiaan virittämään ihmisen unten maille. Lämminsävyinen valo myös suurentaa silmän pupillia, vaikka valomäärä olisi sama kuin yli 5000 K:n valossa. Tällöin näöntarkkuus heikkenee.
Olisi syytä ottaa huomioon myös se, että nykyiset valaistusmittarit eivät toimi kuten ihmissilmä. Ne aliarvioivat n. 32 %:lla valoa, jolla on korkea värilämpötila. Tämä perustuu mm. Sam Bermanin tutkimuksiin sekä vuodelta 1998 olevaan Steve Fotioksen tutkimukseen Manchesterin yliopista. Tämä tarkoittaa sitä, että valomäärää voitaisiin vähentää n. 30 %:lla ja saavuttaa näin energian säästöjä. Tällöin saatetaan kuitenkin menettää runsaan valomäärän aiheuttava piristävä vaikutus ja sitä kautta tuottavuuden nousu. Siksi suosittelemme True-Light-lamppujen vaihtamista nykyisiin kattovalaisimiin, lamppujen määrää vähentämättä.
Energiansäästö on hyvä asia. Mielestämme energiansäästö kannattaisi aloittaa vaihtamalla nykyisten valaisinten kuristimet ja sytyttimet nykyaikaisiin elektronisiin liitäntälaitteisiin. Se säästää n. 25 % energiaa. Kuristinten vaihtaminen ei ole kuitenkaan sähköteknisesti suositeltavaa. Siksi olisi syytä hankkia kokonaan uudet, nykyaikaiset , energiaa säästäväv ja paloturvallisemmat valaisimet.
Kirjoittaja: Valaistussuunnittelija Ilkka Pekanheimo
*) Veikko Ahponen: Päivänvalon luokkaa olevien keinovalaistusten tekniset ja taloudelliset toteuttamismahdollisuudet, 1992. Tutkimuksen on rahoittanut Työsuojelurahasto ja se on tehty VTT:n sähkö- ja automaatiotekniikan laboratoriossa.
| 
