Etusivu    Ajankohtaista   Työympäristöön    Kotiympäristöön    Tuotteet    Yhteydenotto   

 
 
 
 
 
AD-LUX OY
Brahenkatu 12
20100 TURKU
puh. (02) 517 0300
faksi (02) 517 0366
 

 
Teknillisen korkeakoulun aulavalaistus
Yllä on valokuvia TKK:n päärakennuksen aulasta maaliskuulta 2003. Valaisimet ovat Alvar Aallon suunnittelemia. Kuten tiedämme, oli Alvar Aalto mestari tuomaan päivänvaloa ikkunoista ja kattoikkunoista sisälle, kuten näistäkin kuvista nähdään.
 
Kuitenkin jostakin syystä ylläolevien lamppujen valo poikkeaa hyvin paljon päivänvalon värisävystä. Olisi kuvitellut, että jos Aallon aikana olisi ollut käytettävissä päivänvalolamppuja, olisi hän myös niitä käyttänyt.
 
Alvar Aalto käytti lamppuina hehkulamppuja. Nyt TKK:lla käytetään pienloistelamppuja, jotka saattavat aiheuttaa myös häikäisyä, kun kävellään valaisimen ohitse. Tällaisen pienloistelampun spektri on hyvin puutteellinen verrattuna esim. hehkulamppuun tai päivänvalolamppuun.
 
Jos Edison olisi aikoinaan hehkulampun sijasta keksinytkin päivänvalolampun, ei meillä olisi niin lämminsävyistä sisävalaistusta, kun nyt on. Jos nyt oletetaan, että Edison olisi keksinyt ensiksi päivänvaloa muistuttavan lampun, ja vasta sen jälkeen olisi keksinyt hehkulampun, olisi hehkulampun keksiminen tässä tilanteessa merkinnyt taantumista. Onhan päivänvalo kaikin puolin ylivoimainen valaistusmuoto keinovaloon verrattuna. Miksei siis Aaltokin olisi halunnut jatkaa päivänvalon kaunista vaikutelmaa portaattomasti sisätiloihin?
 
Kun Aallon perinteiset vaaleat valaisimet varustetaan päivänvalolampuilla, ovat valaisimet mielestäni huomattavasti kauniimpia kuin kellertävällä valolla varustettuina. Kellertävä valo tekee koko valaisimen likaisen ja nuhjuisen väriseksi. Päivänvalolampun valossa valaisimen väri on aito. Aivan samanlainen, kuin jos tämä valaisin olisi ikkunan ääressä sammutettuna. Lisäksi päivänvalolampun valossa nähdään kaikin puolin paremmin. Lukeminen ja värien erottaminen on vaivatonta verrattuna lämminsävyiseen, värejä vääristävään ja silmiä väsyttävään valoon.
 
Ilkka Pekanheimo