Kirkasvalohoito ja silmien turvallisuus
|
Eräiden valohoitovalaisimien sisältämän voimakkaan, sinisen valon silmäriskeistä käytävä keskustelu laajenee kiihtyvällä vauhdilla asiantuntijapiireissä. Suomessa myytävien valohoitolaitteiden valon laatuun ja käyttövirheisiin olisi kiinnitettävä pikaisesti huomiota silmävaurioriskin minimoimiseksi. Aiheesta kuuluu varsinkin USA:sta erittäin hälyttäviä tietoja.
V. 1997 luokiteltiin yleisimmät valohoitolaitteet Suomessa HYKSin, TKK:n ja Haagan Neuron asiantuntijoiden tekemässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli luokitella valohoitovalaisimet ja jos aihetta ilmaantuu, karsia joukosta sellaisia, joita ei voida pitää asianmukaisina. Parhaan arvosanan saivat valaisimet, joissa pintakirkkaus oli pienin. Kiinnitä em. tutkimuksessa huomio pintakirkkauteen (mitä pienempi, sitä parempi), valon värinättömyyteen ja UV:n suodattavan suojapleksin olemassaoloon.
Eräät silmälääkärit kehottavat varovaisuuteen, kun pintakirkkaus nousee yli 10 kcd/m2:n. Eräiden sisävalaistuksen asiantuntijoiden mielestä 20 kcd/m2:n häikäisevä kirkkaus on ehdottomasti liikaa. Monille se saattaa tuntua jo kipuna silmissä. Testattujen valohoitolaitteiden joukossa oli pintakirkkaudeltaan useita yli 20 kcd/m2:n valaisimia, jopa yli 30 kcd/m2.
Eräänkin tavallisen pöytävalaisimen kaltaisen valohoitovalaisimen valossa 40 cm:n etäisyydellä voidaan oleskella ilman terveysriskiä 2 500 luksin valossa DI Paula Fagerroosin (os. Kosonen) tutkimuksen mukaan 14 tuntia. Valmistaja kertoo kuitenkin kuluttajille, että valaisimen valossa voisi ilman terveysriskiä oleskella yli 1000 tuntia yhtäjaksoisesti.
Uusimman tietämyksen perusteella eräät silmävauriot tulevat näkyviin vasta 20 vuoden kuluttua. Kirkasvalohoitoa on otettu yleisesti vasta lähes 10 vuotta. Kun valaisimen valmistuttaja kuitenkin esitteissään mainitsee, että valaisimen valossa voi oleskella turvallisesti 1 025 tuntia yhtäjaksoisesti tai kuinka pitkään haluaa, ottaa valmistuttaja suuren riskin. Jos kuluttajan silmän verkkokalvo rappeutuu tai jos hän tulee jopa sokeaksi 20 vuoden kuluttua, kuka vastaa tästä? Eikö lääkintä- tai kuluttajaviranomaisten tulisi kieltää sellaisten tuotteiden myynti ja käyttö, jotka saattavat aiheuttaa terveyshaittaa? Kielletäänhän myymästä terveydelle täysin vaarattomia luontaistuotteita liioiteltujen terveysväittämien vuoksi.
Jos ajatellaan, että pieni lapsi matkii vanhempiaan ja haluaisikin ottaa valohoitoa silloin, kun vanhemmat ovat pois kotoa, on täysin mahdollista, että hän laittaa silmänsä 5-10 cm:n päähän lampusta. Silmän verkkokalvon vaurioriski on tällöin mitä todennäköisin.
Seuraavassa on eri lähteistä kerättyä tietoa ja tutkimuksia voimakkaan, sinisen valon haitoista.
Retinopathy and Bright Light Therapy. W. Vanselow, L. Dennerstein, S. Armstrong, and P. Lockie. American Journal of Psychiatry 1991; 148(9):1267-1268
Suosittelemme, että silmälääkärin tutkimus tehtäisiin pakolliseksi kaikissa valohoitomuodoissa, myös silloin, kun potilaalla ei ole mitään aiempia silmävaivoja, seuraavista syistä:
1. Valohoidossa käytettävä keinovalo, n. 2000 luksia, saattaa pahentaa olemassa olevaa verkkokalvosairautta.
2. Ellei tutkimusta ole suoritettu, voitaisiin valohoidon jälkeen havaittuja silmävaurioita pitää virheellisesti valohoidon seurauksena.
Bright Light Therapy in Focus: Lamp Emission Spectra and Ocular Safety. C.E. Reme, P. Rol, K. Grothmann, H. Kaase, M.Terman. Technology and Health Care 1996;4(4):403-13.
Viime vuosina kirkasvalohoito on yleistynyt talvimasennuksessa, jossa on syksyllä ja talvella toistuvia masennustiloja. Uusimmat sovellukset koskevat vuorotyötä, unihäiriöitä, aikaerorasitus. Näiden valohoitojen suorittamisessa ehdotetaan varokeinoja. On annettava suosituksia ja standardoitava valaisimet, joissa ei ole vahingoittavia spektrin osia. Olisi myös annettava suositukset silmälääkärin seurannasta sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on silmäsairauksia sekä suositukset silmämittauksista ennen hoitoa sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on terveet silmät ja jotka aloittavat kirkasvalohoidon.
Yearly Review: Ocular Damage. S. Zigman. Photochemistry and Photobiology 1993;57(6): 1060-1068
Koska nykyisin kirkasvalohoidossa ja vakavan depression hoidossa potilas joutuu hyvin voimakkaan valon kohteeksi, niin valon vahingollisuuden vaara on suuri.
Does Light Therapy Present an Ocular Hazard. C.E. Reme and M. Terman. American Journal of Psychiatry 1992; 149(12): 1762-3
Ei ole mitään epäilystä, että varokeinona pitäisi olla perussilmätarkastus. Silmälääkärin suorittama tarkastus rutiininomaisesti ennen kirkasvalohoitoa tulisi olla pakollista. Se jälkeen myös silmälääkärin tulisi tarkkailla sellaisia valohoitoa saavia potilaita, joilla on verkkokalvon sairauksia tai poikkeavuuksia.
Onko kirkkaalle valolle altistumisella ja verkkokalvon vaurioilla tekemistä toistensa kanssa? Pitkäaikainen valohoito saattaa olla tekijä, joka vaikuttaa normaaliin vanhenemiseen ja vanhuuteen liittyviin rappeutumissairauksiin ja tiettyihin tulehdusreaktioihin.
Valolle herkistävää lääkitystä saavien, valohoitoa ottavien henkilöiden riski akuuttiin silmävaurioon saattaa olla suurempi. Sellaisia tavallisia lääkkeitä, jotka herkistävät silmät valolle, on mm. useimmat masennuslääkkeet, jotkin antibiootit, beeta-salpaajat ja muut sydänlääkkeet. Yleiset ohjelinjat on määritelty, joiden mukaan näiden lääkkeiden yhteydessä ei suositella kirkasvalohoitoa. Äskettäin julkaistiin raportti, jossa kirkasvalohoito yhdistettynä masennuslääkitykseen aiheutti selvästi näön terävyyden vähenemistä ja molempien silmien verkkokalvoissa haavautumia jopa 5 päivän kuluessa.
Photic Maculopathy in a Patient Receiving Bright Light Therapy. P.E. Gallenga, L. Lobefalo, L. Mastropasqua, A. Liberatoscioli. American Journal of Psychiatry 1997; 154(9): 1319
Herra A on 35-vuotias, joka kärsii toistuvista vuodenaikarytmiin liittyvistä masennustiloista. Kahdessa rutiininomaisesti suoritetussa silmälääkärin tutkimuksessa, jotka suoritettiin 3 kuukautta ja 1 viikkoa ennen kahden viikon, kulloinkin 60 minuuttia kestävää kirkasvalohoitojaksoa, ei havaittu verkkokalvossa epänormaalisuuksia.
Hoidon aikana hän jatkoi lääkitystään clomipramiinia 100 mg/pv. 5 pv:n kuluttua näön terävyydessä ja kontrastinäössä havaittiin selvää heikkenemistä. Paljastui keskeinen pälvisokeus ja ääreisnäön testaaminen osoitti, että molemmissa silmissä oli tarkan näkemisen raja-arvo selvästi alentunut. Molemmissa silmissä havaittiin myös keskellä kelta-valkoinen haavauma, joka ympäröi oranssinpunaista rengasta. Yhteenvetona todetaan, että verkkokalvon muutokset tämän potilaan kohdalla liittyivät kirkasvalohoitoon, valolle herkistävään lääkitykseen ja pitkäaikaiseen altistumiseen auringonvalolle.
Exposure to Bright Light and the Concurrent Use of Photosensitizing Drugs. J.E. Roberts, C.E. Reme , J. Dillon, and M. Terman. New England Journal of Medicine. 1992; 326(22): 1500-01
Valolle herkistävät lääkkeet saattavat voimistaa UV- ja näkyvän valon vaikutusta silmälle. Suosittelemme seuraavia varokeinoja: ennen, kuin potilas altistetaan kirkkaalle valolle on pidettävä tauko mahdollisten vaarallisten lääkkeiden käytössä.
Potential Ocular Phototoxicity of Antidepressant Drugs with Light Therapy of Winter Depressives. R.H. Wang, C.E. Reme, R. Whitt, J. Dillon, and J.E. Roberts. Photodermatology Photoimmunology & Photomedicine 1991;8(1):49
Tutkimme kuuden yleisen masennuslääkkeen ja neuroleptin mahdollista vahingollisuutta valon yhteydessä. Amitrityline (AM), Chlorpromazine (CPZ), Imipramine (IM), Iprindol (IP), Prozac (PR), ja Thioridazine (TH). Havaitsimme, että nämä lääkkeet voidaan järjestää valotoksisuuden kannalta seuraavaan järjestykseen: CP=IP > TH > IM > AM=PR.
Recent Studies on Photodamage to the Eye with Special Reference to Clinical and Therapeutic Procedures. U.P. Andley, and L.T. Chylack Jr. Photodermatology Photoimmunology and Photomedicine 1990; 7:98-105
Valon vahingoittava vaikutus verkkokalvoon lisääntyy, kun aallonpituus vähenee 500:sta 400:aan nm:iin.
Solar Radiation and Age related Macular Degeneration. R.W. Young. Survey of Ophthalmology 1988; 32(4): 252-269
Näkyvän valon korkeaenerginen alue, 400-500 nm on huomattavasti vaarallisempi alue kuin alue 500-700 nm. Koska muutos tapahtuu vihreän ja sinisen valon rajakohdassa, ilmiö tunnetaan nimellä sinivaloriski (Blue light hazard).
Silmäturvallisuuden asiantuntijat ovat esittäneet huolensa siitä, että kirkasvalohoidon käyttö saattaa lisätä pysyvän sokeuden vaaraa vanhenemiseen liittyvään verkkokalvon rappeutuman, ARMD:n (Age-Related Macular Degeneration) vuoksi. ARMD on USA:ssa merkittävin sokeuden aiheuttaja. Laajat tutkimukset viittaavat siihen, että pitkäaikainen, toistuva altistuminen kirkasvalolle on osavaikuttaja ARMD:n kehityksessä. Näissä tutkimuksissa ARMD yhdistetään valolle altistumiseen ainakin 20 vuoden ajanjaksolla, ennen kuin oireet ilmaantuvat. Koska kirkasvalohoitoa on käytetty vasta n. 10 vuotta, sen yhteys ARMD:hen on edelleen epäselvä.
The Long Term Effects of Visible Light on the Eye. H.R. Taylor, S. West, B. Munoz, F.S. Rosenthal, S.B. Bressler, and N.M. Bressler. Archives of Ophthalmology 1992; 110:99-104
Kun verrattiin eri ikäryhmiä havaittiin, että sellaiset potilaat, joilla oli verkkokalvon rappeutumista, olivat altistuneet merkittävästi enemmän siniselle tai näkyvälle valolle edeltävän 20 vuoden aikana. Mitään eroja ei ollut altistumisessa UV-A tai UV-B -säteille. Nämä tiedot viittaavat siihen, että suuri altistuminen siniselle tai näkyvälle valolle saattaa aiheuttaa silmävaurioita varsinkin myöhäisemmässä elämän vaiheessa ja saattaa olla yhteydessä iän mukanaan tuomaan verkkokalvon rappeutumiseen.
Sunlight and Age-Related Macular Degeneration. The Beaver Dam Eye Study. K.J. Cruickshanks, R. Klein, B.E. Klein. Archives of Ophthalmology 1993;111(4):514-518
Tietomme tukevat sitä teoriaa, että altistuminen kirkkaalle valolle saattaa olla yhteydessä ikääntymiseen liittyvässä verkkokalvon rappeutumassa.
Recent Studies on Photodamage to the Eye with Special Reference to Clinical and Therapeutic Procedures. U.P. Andley, and L.T. Chylack Jr. Photodermatology Photoimmunology and Photomedicine 1990; 7:98-105
On selvästi osoitettu, että valon aiheuttama verkkokalvon vaurioituminen on kumulatiivinen tapahtuma ja krooninen valon aiheuttama vaurio saattaa olla yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat ikääntymiseen liittyvään verkkokalvon rappeutumisen kehittymiseen.
Exposure to Bright Light and the Concurrent Use of Photosensitizing Drugs. J.E. Roberts, C.E. Reme, J. Dillon, and M. Terman. New England Journal of Medicine. 1992; 326(22): 1500-01
On olemassa suoranaisia todisteita siitä, että valo saattaa olla osasyynä silmän linssin ja verkkokalvon ikääntymissairauksille. Elämänpituinen valolle altistuminen saattaa pahentaa ikääntymisestä aiheutuvaa silmän verkkokalvon rappeutumaa, joka on yksi yleisimmistä sokeuteen johtavista syistä länsimaissa.
Niiden henkilöiden, joilla on ollut aikaisempia silmäsairauksia tai jotka nauttivat valolle herkistäviä lääkkeistä, tulisi aina suhtautua varoen kirkasvalohoidon aloittamiseen.
Koska verkkokalvon palautuminen tai korjautuminen saattaa heikentyä iän mukana, vanhemmilla ihmisillä verkkokalvon ja pysyvän sokeuden vaara saattaa olla suurempi.
Ocular Injury Due to Light Toxicity. D.H. Sliney. International Ophthalmology Clinics 1988; 28(3): 246-250
Sinisen valon aiheuttama vaurio voi aiheutua joko äärimmäisen kirkkaan valon katsomisesta lyhyen ajan tai vähemmän kirkkaan valon katsomisesta pitemmän aikaa.
Vaikkakin on olemassa yhä enemmän tieteellistä näyttöä siitä, että krooniset, valolle altistumisesta aiheutuneet vauriot saattavat nopeuttaa sekä silmän linssin ja verkkokalvon, on vielä ratkaisematta se, mikä on turvallinen valomäärä.
Vanhempien henkilöiden liiallinen altistuminen valolle saattaa olla erityisen vaarallista, koska solutasolla olevien biologisten korjautumisprosessien arvellaan yleisesti tapahtuvan heikommin vanhoilla ihmisen.
Tiedonanto kirkasvalohoidon asiantuntijalta, Murray Waldmanilta Sunnex Biotechnologiesista:
"Olen äskettäin ollut yhteydessä henkilöön, joka on käyttänyt kaupallista 10.000 luksin valohoitolaitetta USA:ssa vuodesta 1995 alkaen. Hänelle on kehittynyt arpia verkkokalvoon siinä laajuudessa, että hän on nyt käytännöllisesti katsoen sokea. Tätä tapausselostetta ei ole vielä julkaistu, sillä silmälääkärit eivät olleet aikaisemmin tietoisia hänen käyttämästään kirkasvalohoidosta. He ovat parhaillaan arvioimassa uudelleen hänen vahinkoaan ja uskon, että tapaus julkaistaan lähitulevaisuudessa."
Vaikka sekä sininen että vihreä valo valkaisevat rodopsiinia (näköpurppuraa) vertailukelpoisilla valotehokkuuksilla, absorboi sininen valo rodopsiinia ainakin 500 kertaa tehokkaammin kuin vihreä valo.
Instrumentarium Oy:n internet-sivulla on kerrottu v. 1999 allaoleva. (Instrumentariumin sivujen uudistuttua kyseinen artikkeli on poistettu.)
"Harmillinen sininen valo: --- Pitkäaikainen altistuminen siniselle valolle alentaa silmän kykyä sopeutua hämärään. Erityisen ongelmallista sinihämäryys on autoilijoille, jotka päivällä ovat altistuneet voimakkaalle siniselle valolle ja jotka illalla joutuvat ajamaan huonoissa valaistusolosuhteissa."
Hammaslääkärit ja -hoitajat suojaavat silmänsä suojalasein tai suojakilvin siniseltä valokovettajan valolta
Voidaan helposti todeta, että Suomessa myytävistä valohoitolaitteista suurimpien pintakirkkauden omaavien valaisimen valolla voidaan kovettaa hammaslääkärin yhdistelmämuovipaikka-aine jopa puolessa minuutissa.
Päivitetty 15.5.1999
Uusimmat tutkimukset, joita ei vielä ollut saatavilla ylläolevaa kirjoitettaessa. Varsinkin lopussa olevat tutkimukset käsittelevät sinisen valon haittoja, asiaa, jota Suomessa ei ole lainkaan tutkittu ja tuskin vielä edes huomattukaan.
Oxidative Damage and Age-Related Macular Degeneration. Winkler BS, Boulton ME, Gottsch JD, Sternberg P. Molecular Vision 1999; 5:32
"This article provides current information on the potential role of oxidation in relation to age-related macular degeneration (AMD).... The phototoxicity of lipofuscin, a group of complex autofluorescent lipid/protein aggregates that accumulate in the retinal pigment epithelium, is described and evidence is presented suggesting that intracellular lipofuscin is toxic to these cells, thus supporting a role for lipofuscin in aging and AMD. The theory that AMD is primarily due to a photosensitizing injury to the choriocapillaris is evaluated."
Photodamage to Human Retinal Pigment Epithelium(RPE) Cells by A2-E, a Retinoid Component of Lipofuscin. Schutt F, Davies S, Kopitz J, Holz FG, Boulton ME. Investigative Ophthalmology and Visual Science 2000;41(8):2303-8
"The purpose of this study was to determine the phototoxic potential of A2-E on RPE cells....The phototoxic properties of A2-E were determined by exposing A2-E-free and A2-E-fed RPE cell cultures to short wavelength visible light (400-500 nm) and assessing cell viability and lysosomal integrity....Exposure of A2-E-fed cells to light resulted in a significant loss of cell viability by 72 hours, which was not observed in either RPE cells maintained in the dark or A2-E-free cultures exposed to light. Toxicity was associated with a loss of lysosomal integrity.
CONCLUSIONS: A2-E is detrimental to RPE cell function by a variety of mechanisms: inhibition of lysosomal degradative capacity, loss of membrane integrity, and phototoxicity. Such mechanisms could contribute to retinal aging as well as retinal diseases associated with excessive lipofuscin accumulation -for example, Age-Related Macular Degeneration and Stargardt's disease."
Lipofuscin Accumulation in Cultured Retinal Pigment Epithelial Cells Reduces Their Phagocytic Capacity. Sundelin S, Wihlmark U, Nilsson SE, Brunk UT. Current Eye Research 1998; 17(8):851-7
"In old age, lipofuscin accumulation may become quite substantial. It has been suggested that pronounced accumulation of lipofuscin is related to decreased RPE function and, possibly, to age-related macular degeneration."
"CONCLUSIONS: Severe lipofuscin accumulation of RPE cells appears to result in a greatly decreased phagocytic capacity. The resulting reduction in ability to cope with the needs of the overlying photoreceptor cells, in order to eliminate the obsolete tips of their POS, may well be of significance in the development of age-related macular degeneration."
The Photoreactivity of the Retinal Age Pigment Lipofuscin. Wassell J, Davies S, Bardsley W, Boulton M . Journal of Biological Chemistry 1999;274(34):23828-32
"The presence of the age pigment lipofuscin is associated with numerous age-related diseases. In the retina lipofuscin is located within the pigment epithelium where it is exposed to high oxygen and visible light, a prime environment for the generation of reactive oxygen species."
"We postulate that lipofuscin may compromise retinal cell function by causing loss of lysosomal integrity and that this may be a major contributory factor to the pathology associated with retinal light damage and diseases such as age-related macular degeneration."
Photoreceptor Renewal and the Pigment Epithelium of the Retina -- Congratulations to a Pioneer in Retinal Research: Richard W. Young. Reme CE Klin Monatsbl Augenheilkd 2000; 216(3):129-32
"It is generally concluded that lipofuscin can contribute to the pathogenesis of age related macular degeneration (AMD). Early on Young has postulated that light exposure may accelerate AMD and some forms of retinitis pigmentosa (RP). Today we know that indeed in several animal models of RP light exposure can significantly enhance the disease progression."
Retinal Pigment Epithelium (RPE) Pigment Granules Stimulate the Photo-oxidation of Unsaturated Fatty Acids. Dontsov AE, Glickman RD, Ostrovsky MA. Free Radicals in Biology and Medicine 1999; 26(11-12):1436-46
"These findings provide additional support for the role of RPE pigments in "blue light toxicity" as well as indicating that accumulation of lipofuscin may contribute to increased photooxidation in the aging RPE".
Biosynthesis of a Major Lipofuscin Fluorophore in Mice and Humans with ABCR-Mediated Retinal and Macular Degeneration. Mata NL, Weng J, Travis GH. Proceedings of the National Academy of Sciences U S A. 2000; 97(13):7154-9
"Increased accumulation of lipofuscin in cells of the retinal pigment epithelium (RPE) is seen in several forms of macular degeneration, a common cause of blindness in humans.
"These data suggest that humans with retinal or macular degeneration caused by loss of RmP function may slow progression of their disease by limiting exposure to light"
Lipofuscin Accumulation in Cultured Retinal Pigment Epithelial Cells Causes Enhanced Sensitivity to Blue Light. Wihlmark U, Wrigstad A, Roberg K, Nilsson SE, Brunk UT . Free Radicals in Biology and Medicine. 1997;22(7):1229-34
"It is concluded that the accumulation of lipofuscin within secondary lysosomes of RPE sensitizes these cells to blue light by inducing photo-oxidative alterations of their lysosomal membranes resulting in a presumed leakage of lysosomal contents to the cytosol with ensuing cellular degeneration of apoptotic type. The suggested mechanism may have bearings on the development of age-related macular degeneration.".
Blue Light-induced Singlet Oxygen Generation by Retinal Lipofuscin in Non-Polar Media. Rozanowska M, Wessels J, Boulton M, Burke JM, Rodgers MA, Truscott TG, Sarna T. Free Radicals in Biology and Medicine 1998; 24(7-8):1107-12
"Accumulation of lipofuscin (LF) is a prominent feature of aging in the human retinal pigment epithelium (RPE) cells. This age pigment exhibits substantial photoreactivity, which may increase the risk of retinal photodamage and contribute to age-related maculopathy (AMRD)."
"These results indicate the potential role of hydrophobic components of lipofuscin in blue light-induced damage to the RPE."
Photosensitization of Retinal Pigment Epithelium by Protoporphyrin IX. Bynoe LA, Del Priore LV, Hornbeck R Graefes Archives for Clinical and Experimental Ophthalmology 1998; 236(3):230-3
"CONCLUSION: Blue wavelength light without exogenous protoporphyrin IX has a cytotoxic effect on confluent cultures of retinal pigment epithelium, suggesting that endogenous photosensitizers may be present in retinal pigment epithelial cells. Protoporphyrin IX has an additive cytotoxic effect in the presence of blue light, suggesting that this photosensitizer is capable of mediating blue-light-induced retinal pigment epithelial damage. Since protoporphyrin IX is present in blood and tissue fluids, and the retina is chronically exposed to light, protoporphyrin IX-mediated free radical formation may occur in vivo and may play a role in retinal pigment epithelial changes that occur early in the pathogenesis of age-related macular degeneration."
Huomaa, että Litebookin spektrin sinisen valon osuus on turvallista, kun laitetta käytetään ohjeiden mukaan.
| 
