Otteita arkkitehti Seppo Rihlaman kirjasta "Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa".
|
Terveysvaikutuksista
Puhuttaessa valaistuksen terveysvaikutuksista olemme perinteisesti tottuneet liittämään ne näkemiseen. Viime vuosina tutkimus on tehnyt kuitenkin merkittäviä uusia aluevaltauksia, joissa suomalaisetkin tutkijat ovat olleet mukana. Tulokset ovat niin merkittäviä, että ne ilmeisesti tulevat ennen pitkää muuttamaan melkoisesti tähänastisia valaistustottumuksia.
Hyvä näkemiskyky on tietenkin jatkuvasti vaalittava valaistuksen käytön lähtökohta, mutta sen rinnalle on tullut toisia lähtökohtia, jotka samalla vaikuttavat myös entistä voimakkaammin näkökyvyn säilyttämiseen mahdollisimman hyvänä ikävuosienkin karttuessa.
Hyvää valaistusta koskevat säännöstöt ovat tähän asti perustuneet lähinnä siihen, että työpaikoilla tulee olla niin hyvä valaistus, ettei merkittävästi työvirheitä synny puutteellisesta valaistuksesta johtuen. Nyt sen sijaan on tutkittu valosäteilyn vaikutusta ihmisen kokonaisterveydentilaan ja todettu se niin huomattavaksi, että normiston muuttamista harkitaan valon kokonaisvaikutuksista eikä ainoastaan näkemiseen liittyvistä tekijöistä lähtien. Valon määrä ja laatu ovat tällöin tulleet entistä ratkaisevasti määrätietoisemman tutkimuksen kohteeksi.
Lisävalaistuksen tarpeesta
Näkökyky on parhaimmillaan ulkona todellisessa luonnonvalossa. jossa kykenemme havaitsemaan pienetkin vivahde-erot sekä lukemaan pientäkin tekstiä. Vastaavanlaatuisia näkemisolosuhteita ei pystytä aikaansaamaan millään keinovalaistuksella. Kuitenkin mitä lähemmäksi kyseistä tavoitetta päästään sekä valon määrän että laadun suhteen, sitä parempia ovat näkemisolosuhteet. Sekä tämänhetkinen näkökyky että sen säilyminen mahdollisimman hyvänä myös ikävuosien karttuessa tulevat paranemaan keinovalon laatua ja määrää lisättäessä. Siinä on siis nähtävissä selvä tavoite, johon kannattaa pyrkiä työkyvyn säilyttämisen ja mielialakysymysten vuoksi. Lisäksi yhteiskunnan kannalta on kysymys suurista säästöistä terveyden ja vanhustenhuollon alalla.
Valaistuksen määrä koskee ihmisen energiatarvetta sekä sen oheisilmiöitä. Koska nämä asiat ovat melko uusia ja valtaosalle suunnittelijakunnastakin varsin vieraita, käsitellään kysymystä tässä suhteellisen laajasti, sillä sen vaikutukset suunnitteluun tulevat ilmeisestikin aikaansaamaan melkoisia, useita eri suunnittelijaosapuolia koskettavia muutoksia.
Valon laadusta
Kun valaistusta käytetään masennuksen torjuntaan, on kysymys ensisijaisesti valon määrästä. Tarkemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet tässä kuten muissakin käytöissä, että valon laadulla saattaa olla merkitystä oheisvaikutuksiin. Yleisesti ottaen valaistus on sitä terveellisempää mitä yhteneväisempi sen spektrijakauma on luonnonvalon spektrin kanssa. Tällöin ei kuitenkaan tarkoiteta suoraa auringon valoa, jonka ultraviolettisäteilyn määrä saattaa suhteellisen lyhyenkin käytön aikana olla vaarallista ja syöpäriskiä aiheuttavaa etenkin sellaiselle iholle, joka ei ole helposti ruskettuvaa tyyppiä (suojavoide on aina tarpeen). Vaarallisia ovat etenkin lyhytaaltoisimmat ultraviolettisäteilyt. Sen sijaan tutkimusten perusteella tällä hetkellä oletetaan, että ihminen tarvitsee pitkäaaltoisinta UV-säteilyä jossakin määrin jopa jatkuvasti. Siitä syystä sitä on otettu mukaan niihin loistelamppuihin, joiden koostumus on koetettu saada joka suhteessa mahdollisimman tarkoin luonnonvalon kaltaiseksi, jotta sen tuottama säteily voisi liikuntaesteisille, vanhuksille ja kroonisesti sairaalle mahdollisimman hyvin korvata päivänvalon, jota ilman he jäävät muuten miltei täysin.
Tällaisen valon (värilämpötila 5500 K) käyttö on monessa suhteessa suositeltavaa, koska se ei vääristä värejä ja sen vuoksi selkeyttää mm. kirjainten luettavuutta. Tämä siitä huolimatta, että valaistusta näyttää olevan vähemmän kuin kellertävässä valossa, jonka silmä herkkyysjakaumansa vuoksi kokee valoisimpana. Siksi on suositeltavaa, että valaistuksen määrä on jonkin verran suurempi silloin, kun ei käytetä kellertävää valaistusta. Tällöin viihtyvyys on hyvä ja työvireys säilyy totuttua paremmin.
Arkkitehti Seppo Rihlaman uusi kirja, "Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa", tuo havainnollisesti esiin ne seikat, jotka hyvän ympäristön luomisessa on otettava huomioon. Kirjassa käsitellään värien käytön turvallisuutta, niiden psykologisia ja terveysvaikutuksia, valaisimien valitsemista sekä annetaan väri- ja valaistussuosituksia erilaisiin kohteisiin. Helppotajuinen teksti sekä teoriaa ja sovelluksia esittelevä kuvitus auttavat lukijaa kehittelemään omia ratkaisumalleja, niin valojen, värien kuin sävyjen suhteen. Kirja tarjoaa keskeistä perustietoa arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, valaistussuunnittelijoille ja lääkäreille sekä jokaiselle viihtyisää ja terveellistä elinympäristöä arvostavalle.
Arkkitehti Seppo Rihlama on värialan erikoisasiantuntija, joka on kirjoittanut Väriopin, alan perusteoksen. Hän on ollut pitkään Tampereen teknillisen oppilaitoksen arkkitehtuurin yliopettajana. Hänen väriteoriaan liittyviä töitään tunnetaan ja arvostetaan maailmanlaajuisesti. Vuodesta 1988 lähtien hän on edustanut Suomea kansainvälisessä väritietouden edistämisjärjestössä (I.A.C.C, International Association of Colour Consultants).
Kirjan on kustantanut Rakennustieto Oy. Kirjan voit tilata (tai noutaa) AD-Luxista, puh. (02) 517 0300. Hinta 32 EUR. Suosittelemme tämän kirjan hankkimista asiantuntevan tekstin ja havainnollisten kuvien takia.
Tämän artikkelin kopiointi ilman lupaa on kielletty. Ylläoleviin lainauksiin on saatu lupa Seppo Rihlamalta.
| 
