Nämä kolme kuvaa ovat Helsingin Energian, Motivan ja WWF Suomen järjestämästä "Vihreä Sormenjälki" -kiitoskonsertista 11.10.2008 Helsingin jäähallista. Esiintyjinä The Sounds,
Apocalyptica ja Don Johnson Big Band.
Vaikka konsertin teemana oli energiansäästö, ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon energiaa käytettiin ylimitoitettuun näyttämövalaistukseen ja voimakkaaseen äänentoistoon.
Jäähallissa ei ollut myytävänä korvatulppia, kuten yleensä tällaisten konserttien aikana. Myös jäähallin henkilökunta ihmetteli, että järjestäjät eivät olleet ottaneet yhteyttä Kuulonhuoltoliittoon, joka järjestää korvatulppien jakelun.
Ei myöskään varoitettu etukäteen, että vilkkuva valo saattaa aiheuttaa herkimmille migreenipäänsärkyä ja voimakas ääni voi vahingoittaa kuuloelimiä. Kuka oli tilannut tällaisen häiriövalaistuksen ja desibelimääräykset ylittävät äänen tason konserttiin? Mahdollisesti esiintyjät vaativat voimakkaan valo- ja äänishown eikä konsertin tilaaja aina voi asialle mitään. Jäähallin johto kertoo: "Konsertit ovat todellisia energiasyöppöjä, lisäarvo valojen ja äänen maksimoinnissa kyseenalainen. Mutta valinta on konsertin järjestäjän, ei meidän."
Allekirjoittanut seurueineen joutui poistumaan kesken konsertin, sillä melu sekä häikäisevä, vilkkuva valo koettiin hyvin epämiellyttäviksi.
Tässä kuvassa yleisöön suunnattu erittäin häikäisevä valo. Miksi?
Valot vilkkuivat todella pahasti häikäisten. Yritettiinkö tarkoituksella aiheuttaa migreenipäänsärkyä?
Ääni oli erittäin voimakas, korviin sattui. Vilkkuvat valot olivat todella häiritseviä.
Yleistä näyttämövalaistuksesta
Näyttämövalaistuksessa muotia ovat voimakkaat, usein musiikin tahdissa liikkuvat ja sykkivät valot, värilliset ja valkoiset. Harvoin tullaan kuitenkin ajatelleeksi tämän muotivillityksen haittoja.
Sykkiviä, voimakkaita valokeiloja saatetaan suunnata esityksen aikana jatkuvasti kohti yleisöä. Migreenipotilaat saattavat saada päänsärkyä ja monet muutkin joutuvat sulkemaan silmänsä. Upea näyttämöesitys saattaa jäädä osittain näkemättä. Esiintyjää voi ympäröidä häikäisevien valojen meri, joka heikentää näkyvyyttä mahdollisella videoscreenillä.
Esiintyjät, kuten arvokkaat juhlapuhujat, saatetaan värjätä värivaloilla täysin luonnottoman värisiksi. Heiltä ei varmaankaan kysytä lupaa, saako näin tehdä. Tästä myös usein seuraa, että yleisö ei näe heitä kunnolla, kun esiintyjä näkyy kuin sumun seasta, epäselvänä.
Varsinkin näkövammaiset ja heikkonäköiset kärsivät häikäisevistä laservaloista kuten kaikista muistakin kirkkaista valoista erityisen paljon. Samoin esiintyjät saattavat kärsiä häikäisevästä, sykkivästä valosta. Orkesterin soittajien saattaa olla vaikea nähdä nuotteja, kun paperiin kohdistetaan värivaloja. Kontrasti heikkenee.
Myös televisiossa on tietyissä ohjelmissa havaittavissa sama suuntaus. Kuvaruutu tulee ikäänkuin sameaksi, syntyy sumunäön tunnetta. Ihmisen kasvot eivät erotu kunnolla. Kasvot, tukka ja vaatteet myös värjätään mitä oudoimmilla, luonnottomilla väreillä. Näin ovat kertoneet näkövammaiset tuttavani. Joku esiintyjä on saattanut tarkkaan harkita, minkävärisissä vaatteissa esiintyy yleisölle ja ostanut ehkä uuden puvunkin tätä varten. Meikkaukseen ja tukan värjäykseen on ehkä käytetty runsaasti aikaa. Sitten tulee valaistusmestari ja muuttaa värin, lupaa kysymättä, täysin - todennäköisesti ei-toivotuksi.
Tämä on pelkästään valaistustekniikan kikkailua. Luullaan, että yleisölle tehdään kaunis vaikutelma. Asia on kuitenkin usein päinvastainen. Onkohan yleisöltäkään kysytty, haluaako se tällaista häiriövalaistusta, eikö esiintyjän pitäisi olla tärkeämpi asia? Tällainen valaistustapa ei ole myöskään energiaystävällistä.
Ymmärrän, että tavoitteena on "tehdä taidetta" valaistuksella. Tällainenhan on muodin mukaista. Tuskin tällainen muotivillitys on syntynyt kuitenkaan yleisön pyynnöstä. Sitä pakkosyötetään yleisölle kysymättä lupaa esim. migreenipotilailta, heikkonäköisiltä ja lapsilta. Valaistusta ei kuitenkaan saisi tehdä ihmisen terveyden kustannuksella. Nykyään otetaan huomioon myös ravitsemuksessa esim. laktoosi-intolerantikot, keliaakikot ja diabeetikot. Tupakoitsijat ovat vähentäneet tupakoimattomien terrorisoimista, osittain lainsäädännöllisistä syistä.
Vaikuttaa myös, että moniin ravintoloihin ja konsertteihin ei enää kohta uskalla mennä, koska voi saada vastaansa migreeniä aiheuttavia häiriövaloja ja valosaastetta. Pitäisikö tiettyihin voimakkaisiin valaistuksiin liittää samankaltainen varoitus, kuten on tupakka-askissakin. "Tämän esityksen valaistus saattaa vaarantaa terveytesi". Meiltä puuttuu voimakkaaseen valaistukseen liittyvät viranomaismääräykset. Ne pitäisi pikaisesti laatia aivan samalla perusteella kuin meluun liittyvät desibelimääräykset.
Vaikuttaa, että näyttämöiden valaistusmestarit eivät ole tietoisia valon eri aallonpituuksien terveyshaitoista. Esim. voimakas sininen valo voi vahingoittaa silmän verkkokalvoa, merkittävästi enemmän kuin esim. vihreä valo. Aiheesta on runsaasti tutkimuksia. Esim. hammaslääkärit ja -hoitajat suojaavat silmänsä siniseltä paikka-aineen valokovettajan valolta. Tässä on linkki sinisen valon haitta -artikkeliin. AD-Lux myy myös kirkasvalolaitteita. Turvallisuus on meille kuitenkin tärkeätä. Valaisimemme häikäisevät jopa 4 kertaa vähemmän kuin markkinoilla paljon myydyt, halvat laitteet.
On tiettyjä värejä, joita pitäisi välttää kokonaan väripsykologisista syistä. Suurina pintoina ei saisi esiintyä mitään voimakasta väriä. Kuitenkin näyttämöllä tällainen vaikuttaa vain vähän aikaa yleisöön, joten asialla ei ole tässä mielessä merkitystä. Aivan toinen asia on näyttelijät, jotka saattavat viettää pitkiäkin aikoja ja useina päivinä väriympäristössä, joka ei ole väripsykologisesti oikea. Hyödyllistä luettavaa tässä mielessä on arkkitehti Rihlaman kirjat " Valaistus ja värit sisustussuunnittelussa" sekä myös "Värioppi". Seppo Rihlama onkin Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liiton SVÄL (www.sval.net) kunniajäsen.
Valaisijoilla pitäisi mielestäni olla luminanssimittari, jolla mitataan aiheutettu valon häikäisyvaikutus, aivan samoin, kuin esim. konsertin järjestäjillä on varmaankin myös desibelimittari. Silmiä päin suunnatun lampun pintakirkkaus ei saisi olla suurempi kuin 20 kd/m2. Sen ylittävä jo alkaa tuntua joillakin kipuna silmissä. Silmälääkärit eivät suosittele näin kirkkaita valoja.
Näkövammaisten keskusliiton ylilääkärinä toimiva Sirkka-Liisa Rudanko toteaa Kuluttaja-lehdessä 7/2000 kirkasvalolaitteista mm: "Vaikka eri ihmisten silmät sopeutuvat eri lailla häikäisyyn, tällaiset lukemat (yli 20 kcd/m2) ovat ehdottomasti liian korkeita. Jos valo on näin kirkas, laitteen edessä istuminen voi muuttua kärsimykseksi." Samasta syystä häikäisevät valot voivat muuttua joillekin ihmisille kärsimykseksi.
Valoilla ja väreillä pystytään luomaan myös kauniita ja häiriöttömiä ympäristöjä. Tällöin värit voivat vähitellen (hitaasti) vaihtua eikä saa esiintyä sykkiviä, voimakkaita ja nopeasti liikkuvia valoja. Tähän pitäisi mielestäni pyrkiä. Lampun ei tarvitsisi itse asiassa näkyä lainkaan, lampusta tarvitaan vain siitä tuleva valo. Tällaiseen valaistukseen voisi saada enemmän positiivista palautetta myös yleisöltä. Näyttämövalaistuksessa kannattaisi kokeilla entistä enemmän ns. epäsuoraa valaistustekniikkaa. Tällöin yksikään lamppu ei saisi paistaa ihmisen silmään.
Jos käytettäisiin päivänvaloa matkivia, energiaa säästäviä lamppuja, näkyisivät väritkin kunnolla. Näyttämötapahtumat näkyisivät myös esteettä. Tällaiset valaisimet tulisi kiinnittää valaisintelineen katsomonpuoleiseen osaan mahdollisimman ylhäälle. Valo tulisi suunnata sinne, missä sitä tarvitaan eikä mielivaltaisesti sinne, tänne, eikä milloinkaan kohti yleisöä. Lampusta tarvitaan vain valo - ei häikäisyvaikutelmaa eikä pään- ja silmien särkyä.
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Ainakaan minun mielestäni sykkivä valaistus tai muu voimakas valaistus ei ole esteettinen, koska se on niin sekava. Väreissä ei ole aina hyödynnetty väripsykologiaa vaan ne ovat usein mielivaltaisia. Toki asianmukaisiakin valaistuksia näkee jatkuvasti, mutta valitettavasti tapahtuu aika ajoin ylilyöntejä. Valaistus ei saisi olla sellainen, että huomio kiinnittyy siihen enemmän kuin itse esitykseen. Valaistuksella tulisi korostaa itse esitystä.
Ilkka Pekanheimo, valaistussuunnittelija, CIE:n jäsen. CIE on kansainvälinen valaistuskomissio.
| 
