Miksi kellertävää valaistusta tulisi välttää

 

USA:ssa ja muuallakin on kokeiltu koulujen, toimistojen yms. valaisussa sekä ulkovalaistuksessa normaalia enemmän energiaa säästäviä lamppuja, esim. suurpainenatriumlamppuja. Melko pian tällainen valaistus on kuitenkin jouduttu poistamaan. Häikäisevästä valosta seurasi värien vääristymisiä, silmien väsymistä ja muitakin silmäongelmia sekä päänsärkyä. 

 

Tämä havainto on jäänyt muutamilta suomalaisiltakin valaistusasiantuntijoilta huomaamatta, koska samanlaisia valaistusratkaisuja on tehty huonoin seurauksin. Suurpainenatriumlamppuja tai muita vastaavia lamppuja, joiden spektri ei ole luonnonmukainen, ei pitäisi käyttää millään työpaikalla jo pelkästään työsuojeluksellisista ja työturvallisuussyistä. (Bickford, Elwood D: Biological effects of full-spectrum lighting. Proceedings of the society of photo-optical instrumentation engineers, vol. 229, 1980.)

 

Tutkimus Pennsylvanian valtion yliopistossa osoitti, että suurpainenatriumlampuin valaistu ympäristö on epämiellyttävä, epäselvä ja epämääräinen ja tällaisessa valossa oleskelevat valittivat silmien väsymistä. (Flynn, J.E. and T.J. Spencer: The effects of light source color on user satisfaction. Jour. IES, 1977.) 

 

Eurooppalainen tutkimus osoitti, että huonolaatuinen valolähde huonontaa iästä riippuvaa värien erottamista, aiheuttaa poikkeavuuksia värien näkemisessä, visuaalista väsymistä, silmien hajataittoisuutta sekä liki- tai pitkänäköisyyttä. (Ronchl, L. and Stefanacci, S: Ametropia and color discrimination under high pressure sodium and mercury lamps. AIDI, Third Lux Europa, 1978.)

 

Tieteelliset todisteet lisäävät jatkuvasti epäilystä, että nykyaikaisella keinovalaistuksella on todella haittavaikutuksia kehomme biokemialliseen tasapainoon. Se saattaa jopa vaikuttaa yhteiskuntamme hyvinvointiin yhtä paljon kuin tupakoiminen, tupakansavussa työskenteleminen tai runsaasti eläinrasvoja sisältävän ravinnon nauttiminen. 

 

Saattaa olla jopa niin, että saastunut valo pahentaa joitakin syöpälajeja ja sydänsairauksia. Näiden on aikaisemmin oletettu olevan yhteydessä vain tupakansavuun ja vääriin ravintotottumuksiin. (Tibbs, Hardwin: The Future of Light, Watkins publishing 1981.) 

 

Terveydenhuollon asiantuntijat pitävät valoa ja nimenomaan sen oikeata laatua terveydellemme ja hyvinvoinnillemme lähes yhtä tärkeänä kuin ruokaa, jota syömme ja ilmaa, jota hengitämme. Valo säätelee biologisia rytmejämme, muuttaa mielialojamme ja lisää tuottavuuttamme. Meidän kykymme ei johdu ainoastaan valaistuksen määrästä. Se johtuu myös valon laadusta. 

 

Vasta viime vuosina on valaistukseen tullut mukaan myös valon laatu. Aikaisemmin, kun on puhuttu valaistuksesta, on kiinnitetty huomiota vain valon määrään. Valon laatu on jäänyt vaille huomiota. 

 

Paitsi ihmiselle, valon laatu on tärkeää myös eläimille ja kasveille. Valon laadulla onkin paljon tärkeämpi osuus ihmisten, eläinten ja kasvien hyvinvointiin kuin olemme osanneet kuvitellakaan.

 

Ympäröimämme luonnon ainesosia ei voi korvata sattumanvaraisesti. Päivänvalo on yksi niistä tekijöistä, joiden ansiosta kehomme tulee biokemiallisesti tasapainoiseksi. Tämä 

ei ehkä ole yllättävää, koska me olemme kehittyneet satojen tuhansien vuosien aikana päivänvalossa. Ne osat meidän biologiaamme, jotka ovat herkkiä valolle, ovat tällä hetkellä ainutlaatuisesti sopeutuneet päivänvalon aallonpituuksien tasapainoiseen suhteeseen. 

 

Ihminen on luotu elämään päivänvalossa. Vasta meidän sukupolvemme ajan olemme eläneet keinovalossa. 

 

Ensimmäiset keinovalot olivat hyvin kellertävää valoa, kuten päreenvaloa, kynttilänvaloa, öljylampun ja hehkulampun valoa. Vieläkin monet pitävät vanhasta tottumuksesta luonnollisena, että keinovalon tulee olla kellertävää. 

 

Olemme ehkä tietämättämme osallistumassa tutkimukseen, jossa kokeillaan, miten ihminen sietää valoa, joka poikkeaa joskus hyvinkin paljon päivänvalosta. 

 

On sama asia, jos muuttaisimme ilman kaasujen suhteita esim. vähentämällä happea tai lisäämällä siihen jotakin myrkkykaasua ja seuraisimme, miten ihminen selviytyy. Nykyinen keinovalomme on näin verrattavissa saastuneeseen ilmaan. Asiantuntijat puhuvat saastuneesta valosta.

 

Useat meistä työskentelevät valossa, joka on valona suhteellisesti ottaen jopa saastuneempaa kuin ilma suurkaupungin vilkasliikenteisimmässä risteyksessä. Saastuneen valon valmistusta ja maahantuontia ei ole kuitenkaan kovin helppo kieltää. 

 

Suurin osa keinovalostamme poikkeaa liian paljon päivänvalosta. Harva edes tietää, miten paljon esim. hänen työpaikkansa tai kotinsa valo poikkeaa päivänvalon tasapainoisesta värijakaumasta, spektristä. 

 

Olemme hankkineet lamppuja vain saadaksemme riittävästi valoa. Valon laadusta meillä ei ole ollut tietoakaan. Korkeintaan olemme halunneet lämminsävyistä valoa. Meille on kerrottu, että se on viihtyisää, kodikasta. Työskenteliväthän esi-isämmekin päreenvalossa. Lämminsävyinen, kellertävä valo ei ole kuitenkaan paras vaihtoehto ihmiselle. 

 

Valaistus, joka poikkeaa oleellisesti päivänvalosta, on usein halpaa hankkia. Käytännössä se on kuitenkin kallein valaistusvaihtoehto. Tällainen valo saattaa vaikuttaa heikentävästi ihmisen työtehoon ja jopa terveyteen. 

 

Monilla työpaikoilla on todettu, että tämäntyyppinen saattaa laukaista migreenipotilaan kohtauksen. Silmät rasittuvat, tulee päänsärkyä, työteho heikkenee. Poissaolot töistä lisääntyvät. Jo parin päivän poissaolo tai työtehon heikkeneminen maksaa enemmän kuin kunnolliset lamput valaisimissa. Näillä lampuilla, joita saattaa olla sinunkin työpaikkasi katossa tai kotonasi, on siis negatiivinen vaikutus ihmisen terveyteen. 

 

Kautta historian useimmat ihmiset ovat työskennelleet ja eläneet ulkona päivänvalossa. Nykyisin syömme, työskentelemme, käymme ostoksilla, opiskelemme, matkustamme ja jopa urheilemme ja kuntoilemme sisällä. Tämä sisäelämä saattaa aiheuttaa meille virheellisen valaistuksen epidemian tai päivänvalon puutostilan, jonka vain päivänvalo voi parantaa. 

 

Voimme jossakin määrin vaikuttaa siihen, oleskelemmeko tupakansavussa vai emme ja mitä syömme. Sen sijaan harva ihminen on tähän mennessä voinut vaikuttaa siihen, miten terveellisessä valossa työskentelee. On riittänyt, että huoneessa on valoa, jossa 

näkee työskennellä. On ehkä pidetty luonnollisena, että työhuoneen katosta löytyy sattumanvarainen kokoelma eri värisiä loiste- tai muita lamppuja. Ei ole edes tiedetty, että on olemassa valoa, jossa nähdään työskennellä vielä paremmin, tehokkaammin, viihtyisämmin ja vailla saastuneen valon aiheuttamia terveyshaittoja. 

 

Tätä ei ole ehkä tiennyt myöskään se henkilö, jonka vastuulla on lamppujen hankkiminen työpaikalle tai kotiin, ellei hänellä ole sattunut olemaan lääketieteellistä peruskoulutusta. Tuskin kukaan tahallaan haluaa aiheuttaa silmä- ja päänsärkyä tai työtehon laskua työtovereilleen.

Työturvallisuuslain säännökset velvoittavat työnantajaa jatkuvasti tarkkailemaan työympäristöä ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin mm. terveyshaittojen torjumiseksi. Laissa korostetaan ennakoivan työsuojelun merkitystä. 

 

Työturvallisuuslaki antaa nykyään myös työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa parempilaatuisen valon saamiseen työpaikalle. Jos voidaan epäillä, että luonnoton valo aiheuttaa päänsärkyä, migreenikohtauksia, silmien rasitusta tms, on työntekijällä oikeus pahimmassa tapauksessa jopa keskeyttää työ, kunnes tilanne on korjattu. Migreenipotilas olisi varmasti mieluummin töissä terveenä kuin sairastaisi kotona. On kuitenkin syytä neuvotella ensin työnantajan kanssa työolojen parantamisesta. Harva työnantajakaan on tiedostanut asian tärkeyttä. 

 

Uudet EU-direktiivit puhuvat myös paremman työympäristön puolesta, johon työntekijällä on vaikutusmahdollisuus. 

 

Itse asiassa kehomme havaitsee valon värit herkemmin kuin silmä. Tämä aistimus tulee osittain ihon kautta, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin silmän kautta. Se ei tule kuitenkaan näköhermon, vaan ei-visuaalisen hermoradan välityksellä, joka kulkee silmästä väliaivoissa sijaitsevaan hypothalamukseen.

 

Voidaan ajatella, että jos jokaisella valon aallonpituudella on oma tehtävänsä elimistömme hyvinvoinnissa, on edesvastuutonta valaista ihmistä valolla, josta puuttuu joitakin värejä tai jossa jotkut värit ovat ylikorostuneita. Tämä saattaa tulevaisuudessa olla tärkein syy, miksi meidän tulee vaatia sellaista valoa, missä on kaikki värit tallella. Ei riitä, että valossa on jokaista väriä vain pieni kaistale, kuten tavanomaisessa päivänvaloloistelampussa. Kaikkien värien on oltava edustettuina täydellisesti, jokaisen aallonpituuden osalta.

 

Ehkä jonakin päivänä oivallamme, että viime vuosien aikana huolestuttavasti lisääntyneet sairaudet, esim. allergiat, astma, eräät hermoston sairaudet, syöpäsairaudet, veritaudit ja tietyt sisätaudit johtuvatkin (ainakin osittain) siitä väriköyhyydestä, jossa olemme eläneet. Sisäeritysrauhasemme olisivat tarvinneet tiettyä silmän kautta tulevaa väriä (tai kaikkia värejä) kehittyäkseen tasapainoisiksi. Tai sitten ne ovat saaneet liikaa punaista, keltaista ja oranssia. Tämä on olettamus, mutta kuinka kauan? Viitteitä tähän suuntaan on jo olemassa. 

 

Väreillä on yhteys elolliseen luontoon. Värit vaikuttavat meihin jokaiseen joka hetki. Värit voivat masentaa, ilahduttaa, sairastuttaa ja parantaa. Ne vaikuttavat mielialaamme, tuntemuksiimme ja viihtyvyyteemme. Värien kokeminen vaihtelee jossakin määrin syntyperän, iän, sukupuolen ja psyykkisen kehitysvaiheen mukaan. Ihmisten on todettu jakautuvan sukupuolesta riippumatta vihreän ja sinisen ystäviin.

 

Suomessa arkkitehdit ovat viime aikoina suosineet päivänvalon pääsyä sisätiloihin käyttämällä suuria katto- yms. ikkunoita. Koska päivänvaloa ei kaikkina vuorokaudenaikoina tule sisälle, tarvitaan lisäksi muutakin valaistusta. Valitettavasti valaistus useimmissa tapauksissa poikkeaa niin paljon päivänvalosta, että se vaikuttaa viihtyvyyteen ja terveellisyyteen negatiivisesti. 

 

Vika ei aina suinkaan ole arkkitehdeissa. Rakennuttaja tai sähkösuunnittelija haluavat myös sanoa oman mielipiteensä, joka usein perustuu käytettävissä olevan rahan niukkuuteen. Toisaalta kaikkein halvin valaistusratkaisu on useimmiten jo parin kuukauden kuluttua kallein vaihtoehto. 

 

Monien valaistusasiantuntijoiden asenne valon väriin ja kellertävän valon suosimiseen perustuu vanhaan tottumukseen jo opiskeluajoilta. Vieläkin monissa valaistusalan oppikirjoissa väitetään kellertävän, lämminsävyisen valon olevan ihmiselle miellyttävintä. Väitetään jopa, että "päivänvalolamppujen valo on kylmäsävyistä eikä koteihin soveltuvaa". 

 

Tälle väitteelle ei ole mitään perusteita. Miksi päivänvalo sitten sopii ulos? Miksi valon koostumusta halutaan vääristää juuri sisätiloissa eikä ulkotiloissa? Päivänvalon avulla voidaan luoda värisävyltään sekä viileitä että lämpimiä ympäristöjä. Valitaan vain sopivanväriset pintojen päällysteet ja huonekalut. Kyllä päivänvalo on juuri se, jossa ihminen todella viihtyy. Kun menemme päiväsaikaan kävelylle, koemme ulkovalon erittäin miellyttävänä. 

 

Oikealaatuisen valon ja sisustuksen värien valintaan tarvittaisiin avuksi henkilö, jolla olisi ainakin jonkin verran lääketieteellistä tai väripsykologista pohjakoulutusta. Hänen tulisi hallita valon ja värien vaikutus ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Mikäli tehdään rakennus, jossa ei oleskele ihmisiä eikä kasvateta eläimiä tai kasveja, on yhdentekevää, kuka valaistuksesta ja väreistä päättää. 

 

Virheellinen värien käyttö saattaa jopa uhata turvallisuuttamme. Oikeilla värien valinnoilla on ratkaiseva merkitys myös viihtyvyyteen ja mielialaan. Ikä, sukupuoli yms. vaikuttavat siihen, miten värit koetaan. Värien käyttö pitäisi suunnitella siten, että väri-ilmastomme olisi mahdollisimman terveellinen ja myönteinen. 

 

 

Yleisten tilojen, toimistojen ja  kotien sisustamisessa sekä myös ulkovalaistuksessa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota värien vaikutuksiin yleisen hyvinvoinnin ja positiivisen ilmapiirin lisääjänä.