Valon vaikutukset hyvinvointiimme

 

Mitä valo koskettaa, se muuttuu. Kivi loistaa, kukka kasvaa, totuus paljastuu, elämä jatkuu ja lisääntyy.

 

Valo - luonnon aito valo - tulee auringosta ja suodattuu maan ilmakehän läpi. Kaikki elämä planeetallamme on syntynyt ja kehittynyt sen alla. Valo muodostuu näkyvästä valosta sekä näkymättömästä UV-säteilystä. Kun ne ovat luonnonmukaisessa tasapainossa keskenään, syntyy täydellinen värijakautuma, täysi spektri.

 

Vuosimiljoonien aikana jokainen elollinen olento on luonut itselleen täyden spektrin avulla oman sisäänrakennetun, valosta aktivoituvan biologisen kellonsa.

 

Alunperin ihminen työskenteli silloin, kun aurinkokin, aamunkoitosta iltahämäriin. Mutta sitten ihminen alkoi "parantaa" elämäänsä. Kun hän kantoi ensimmäisen palavan oksan luolaansa, hän todella aloitti jotakin uutta. Hän pidensi työpäiväänsä ja paransi turvallisuuttaan. Valo oli tullut sisälle.

 

Satoja tuhansia vuosia hän kehitteli tätä keksintöään yrittäen luoda auringonvaloa kokeilemalla erilaisia polttoaineita, kuten puuta, vahaa, rasvaa, öljyä ja kaasua. Valaistuksena hänellä oli siis pelkästään tulen valoa.

 

Läpi vuosisatojen ihmisen työtavat pysyivät lähes muuttumattomina: maanviljely, kalastus ja metsästys - kaikki ulkotöitä. Vielä viime vuosisadan alussa yli 75 % töistä tehtiin teollistuneissa maissa ulkona.

 

Sitten tuli sähkölamppu, ja sitä seurasi räjähdysmäinen teollistuneen teknologian kasvu. Vuonna 1970 enää alle 10 % teollistuneen maailman ihmisistä työskenteli ulkona auringonvalossa. Kaikki muut työskentelivät tai opiskelivat sisällä keinovalossa.

 

Olimme muuttaneet pois elämää ylläpitävästä auringon valosta ja vietimme nyt melkein koko päivän keinovalossa, joka ei kovinkaan paljon muistuttanut päivänvaloa.

 

Näin suuri muutos ympäristössämme johti syviin muutoksiin elämän rakenteessa. Ihminen maapallolla oli siihen saakka oppinut selviytymään suhteellisen pienistä auringonvalon muutoksista, joita aiheuttivat aika, paikka, vuodenaika ja sää. Mutta voisimmeko luopua päivänvalosta lähes kokonaan ja silti pysyä muuttumattomina? Vastaus on yksiselitteinen: emme.

 

On jotenkin epäjohdonmukaista, että vaikka olemme siirtyneet luonnottoman valon ympäristöön lainkaan ajattelematta seurauksia, olemme silti erittäin suurella huolella tarkastelleet valon vaikutuksia vankeudessa eläviin eläimiin. Valon laadun huononemisen vaikutukset omaan jokapäiväiseen elämäämme ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

 

Tärkeimpiä eläimillä tehtyjä havaintoja on se, että valolla on suuri vaikutus elämään. Siitä alkaen kun meidät pakotettiin elämään keinovalossa, olisi keinovalon pitänyt olla mahdollisimman lähellä päivänvaloa. Mutta se ei ollut vielä silloin teknisesti mahdollista.

 

Yksi esimerkki valon vaikutuksista elämään on rotilla tehty tutkimus Massachusettsin teknologian laitoksella. Tutkimuksen mukaan sisäelinten koko oli oleellisesti suurempi päivänvaloa matkivassa loistevalossa kuin yleisesti käytetyssä kylmänvalkeassa loistelampun valossa.

 

Toinen tutkimus käsitteli matelijoita. Ne olivat hyvässä kunnossa eläintarhaan tuotaessa. Viidessä viikossa ne menivät erittäin huonoon kuntoon tavallisen loistelampun valossa. Kun valo vaihdettiin keinotekoiseen päivänvaloon, käärmeet tulivat aktiivisiksi, ja niiden käyttäytyminen muuttui täydellisesti jo muutamassa päivässä.

 

Näin ero tavallisen loistelampun ja päivänvaloa jäljittelevän loistelampun välillä, ainakin mitä käärmeisiin tulee, on sama kuin ero elämän ja kuoleman välillä.

 

Muita näkökohtia eläinten elämässä ovat valon vaikutus seksuaaliseen käyttäytymiseen ja kehittymiseen, lintujen muuttoon, aineenvaihduntaan, värin muuttumiseen, ruumiin lämpötilaan, aktiivisuuteen ja uni/valverytmiin.

 

Kuinka voimme hylätä tällaiset eläimillä tehdyt merkittävät havainnot? Poikkeavatko eläimet niin paljon meistä? Miten voimme aliarvioida löydöksiä, jotka osoittavat, että eläinten kasvu estyy, kun ne kasvatetaan luonnottomassa, väriköyhässä valossa verrattuna eläimiin, jotka kasvatetaan luonnonmukaisessa keinovalossa.

 

Allergiat, astma, syöpäsairaudet yms. ovat viime vuosina lisääntyneet hälyttävästi. Nuorten miesten siittiösolujen määrä on vähentynyt yllättäen. Mahtavatko yhtenä syynä tähän olla silmän kautta tapahtuvat valon ja värien vaikutukset sisäelintemme kehitykseen?

 

Päivänvaloloistelampun valon sanotaan olevan kylmää. Voiko se muka olla viihtyisää? Tavanomainen, päivänvaloloistelamppuna myytävä lamppu todella antaakin viileän, usein jopa kolkon vaikutelman. Täyden spektrin päivänvalolamppu on kuitenkin erilainen.

 

Koska täyden spektrin päivänvalolamppu on hyvin lähellä keskipäivän päivänvaloa varjossa, koetaan se myös viihtyisäksi. Jos ikkunasta tulee sisälle päivänvaloa ja huone on valaistu samanvärisellä valolla, syntyy tästä viihtyisä tunnelma, jota on vaikeata kuvata. Se on itse koettava. Sitä voidaan verrata samaan tunnelmaan, mikä syntyy kesällä keskipäivällä suuren koivun miellyttävässä varjossa.

 

Viihtyvyyttämme lisäävät myös viherkasvit, kukat, akvaariot, taideteokset, koriste-esineet yms. Niitä kannattaisi suosia nykyistä enemmän ja ne kannattaisi valaista päivänvalolla, jolloin niiden värit ovat parhaimmillaan.

 

Ns. kasvilamput sen sijaan vähentävät viihtyvyyttä. Ne asennetaan usein siten, että ne häikäisevät ihmistä. Lisäksi ne saavat kasvit näyttämään oudon värisiltä. Paras valo kasveille olisi tietysti päivänvalo, jossa ne viihtyvät ja myös näyttävät luonnollisen värisiltä.

 

Tässä perusteita, miksi kellertävää valaistusta tulisi välttää ainakin työympäristössä

 

USA:ssa ja muuallakin on kokeiltu koulujen, toimistojen yms. valaisussa normaalia enemmän energiaa säästäviä lamppuja, esim. suurpainenatriumlamppuja. Melko pian tällainen valaistus on kuitenkin jouduttu poistamaan. Häikäisevästä valosta seurasi värien vääristymisiä, silmien väsymistä ja muitakin silmäongelmia sekä päänsärkyä.

 

Tämä havainto on jäänyt muutamilta suomalaisiltakin valaistusasiantuntijoilta huomaamatta, koska samanlaisia valaistusratkaisuja on tehty huonoin seurauksin. Suurpainenatriumlamppuja tai muita vastaavia lamppuja, joiden spektri ei ole luonnonmukainen, ei pitäisi käyttää edes epäsuorassa valaistustekniikassa.

 

Tutkimus Pennsylvanian valtion yliopistossa osoitti, että suurpainenatriumlampuin valaistu ympäristö on epämiellyttävä, epäselvä ja epämääräinen ja tällaisessa valossa oleskelevat valittivat silmien väsymistä.

 

Eurooppalainen tutkimus osoitti, että huonolaatuinen valolähde huonontaa iästä riippuvaa värien erottamista, aiheuttaa poikkeavuuksia värien näkemisessä, visuaalista väsymistä, silmien hajataittoisuutta sekä liki- tai pitkänäköisyyttä.

 

Tieteelliset todisteet lisäävät jatkuvasti epäilystä, että nykyaikaisella keinovalaistuksella on todella haittavaikutuksia kehomme biokemialliseen tasapainoon. Se saattaa jopa vaikuttaa yhteiskuntamme hyvinvointiin yhtä paljon kuin tupakoiminen, tupakansavussa työskenteleminen tai runsaasti eläinrasvoja sisältävän ravinnon nauttiminen.

 

Joka kevät tiedotusvälineet varoittavat "haitallisesta" UV-säteilystä. Toki ihon palamista on vältettävä, mutta UV-säteilystä on enemmän hyötyä kuin haittaa uusimpien tutkimusten mukaan (esim. Journal of the National Cancer Institute, Vol. 97, No. 3, 199-209, February 2, 2005

 

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan altistuminen auringon säteilylle parantaisi melanooman ennustetta. Tutkimuksen mukaan auringonsäteilyyn liittyvät melanoomat näyttävät olevan vähemmän aggressiivisia kuin muut. Niinpä, yllättävää kyllä, auringonsäteily näyttäisi itse asiassa parantavan ihomelanooman ennustetta ja pienentävän non-Hodgkin-lymfooman riskiä.

 

Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan D-vitamiini näyttää vaikuttavan ainakin diabeteksen ja syöpäsairauksien syntyyn: kun kalsidiolia on riittävästi, sairastumisvaara pienenee tuntuvasti. D-vitamiinin puute ilmeisesti lisää myös tartuntatautien riskiä.

 

Vaikka täyden spektrin lampuista tuleekin ihanteellinen määrä UV:tä, sitä ei tule lainkaan valaisimista, joissa on muovi lampun edessä. Lisäksi valon määrän tulisi olla n. 3000 luksia, ennen kuin valon avulla tulisi riittävästi D-vitamiinia. Kaikkein tärkeintä olisi se, että lapset saisivat aidosta päivänvalosta riittävästi D-vitamiinia ihonsa kautta. Ihon kautta saadusta D-vitamiinista ei synny yliannostuksen riskiä kuten ravinnosta, esim. tableteista.