Valaistussuunnittelija Ilkka Pekanheimo, AD-Lux Oy

 

Valaistuksella luodaan tunnelmaa taloon ja sen ympäristöön. Istutukset, kukat ja puut tuodaan esiin ja talon yksityiskohdat näytetään aivan uudella tavalla. Lisäksi kulkureiteistä tehdään turvallisempia ja pidennetään oleskelualueiden käyttöaikaa.

 

Ulkovalaistuksen johtotähtenä tulee olla häikäisemättömyys. Valaisimessa oleva lamppu ei saa olla näkyvissä mistään suunnasta katsottuna, ei myöskään lasten näkökulmasta. Tarvitsemme vain lampusta tulevan valon, joka suunnataan kohteeseensa.

 

Valon laatuun kiinnitetään harvoin mitään huomiota, kun valitaan valaisin. Monet asiantuntijat suosittelevat kuitenkin pihalle lämminsävyistä valoa, jota tulee esim. hehkulampuista. Mielestäni luonto ja talo tulee näyttää pimeälläkin samanvärisinä kuin ne ovat päivänvalossakin. Tällöin hehku- ja muut lämminsävyiset lamput eivät ole sopivia.

 

Ulkovalaistuksen suunnittelu kannattaa tehdä huolella. Pihasuunnittelun ammattilaisen puoleen kannattaa usein kääntyä, mutta tämä artikkeli kannattaa antaa myös hänen luettavakseen. Ulkovalaistuksen toteuttaminen on syytä tehdä keväällä tai syksyllä.

 

 

Hyvä tapa valaista talo on laittaa räystään alle loistevalaisimet koko talon pituudelta. Lampun edessä tulee olla häikäisyn estävä valolista. Valon laatu ei saa muuttaa talon usein tarkkaan harkittua väritystä.

 

Usein on tapana kiinnittää valaisimia talon seiniin. Ne saattavat kuitenkin tehdä rauhattoman vaikutelman. Koska valo on kirkas, kiinnittyy katse ensimmäiseksi valaisimeen, kun sen pitäisi kiinnittyä taloon. Samoin ne valaisevat vain lähimmän ympäristönsä ja valaisinten välissä on usein liian vähän valoa. Lisäksi seinä on valaisimen läheisyydessä eri värinen kuin muualla, jos valittu lamppu ei toista värejä kunnolla.

 

Parvekkeella ja kuistilla kannattaa kokeilla epäsuoraa valaistustekniikkaa. Valaisimet voidaan upottaa vaikka kaiderakenteisiin. Ne voidaan myös piilottaa talon ulkonemien taakse piiloon, pysty- tai vaakasuoraan. Tällainen valo ei häikäise ikkunasta sisälle eikä pihalta katsottuna.

 

Lampuiksi suosittelen päivänvalon kaltaista valoa. Jos valo olisi perinteistä lämminsävyistä valoa, olisi sävyero liian suuri aidon päivänvalon kanssa. Eron huomaa varsinkin silloin, kun ulkona on vielä valoisaa ja ulkovalaistus on sytytetty. Jos lamput ovat kellertäviä, näyttää valo likaiselta aitoon päivänvaloon verrattuna.

 

 

Laadukas pihan valaistus myötäilee pihan muotoja. Valoja tarvitaan mm. kulkuväylille ja kasvillisuuden koristeeksi. Pihaan saadaan näyttävyyttä, jos vielä valaistaan muutama pihalla oleva kohde.

 

Ulkona pitäisi valaista vain sitä kohdetta, jota on tarkoituskin valaista, esim. tietä, pensasta, puuta, taloa. Jos esim. tiellä on useita valaisimia, tulisi kunkin valaisimen valokeilan päättyä siihen kohtaan, mistä alkaa seuraavan valaisimen valokeila.

 

Suuret puut tulee valaista alhaalta päin. Tällöin runko ja lehdistö näkyvät kauniina. Valo voidaan suunnata myös puun takaa, jolloin runko näkyy kauniina silhuettina. Jos valaisin upotetaan maahan, kannattaa häikäisyn estoon kiinnittää erityistä huomiota. Valo ei saa paistaa silmään. Valaisimen viereen voidaan rakentaa erilaisia luontoon soveltuvia näkemäesteitä. Kulkuväylille ei saa upottaa valaisimia, sillä ne usein kohoavat tien pinnasta ja mahdollistavat kompastumisen tai häikäisevät ohitse kuljettaessa. Pihavalaisimet eivät saa olla myöskään talvisen lumenaurauksen esteenä.

 

Valaistuksen tulee sopia ympäristöönsä. Valaistuksen tulee toimia, olla rauhallista ja hillittyä. Valaistuksella pihasta saadaan kuin iso taideteos. Se saadaan elämään. Kaikkea räikeyttä tulee välttää, kuten värivaloja ja vilkkuvia valoja. Viime aikoina yleistyneistä jouluvalonauhoista on myös monta kertaa tyylikkyys kaukana. Varo niitä. .

 

 

Tapauksesta riippuen voidaan valita hämäräkytkimellä, ajastimella tai liiketunnistimilla varustettuja valaisimia. Infrapunailmaisimen avulla halutut valot saadaan syttymään ihmisen tai auton liikkeestä. Tämä lisää myös turvallisuutta.

 

Kytkimellä tai kaukosäätimellä voi myös sytyttää valot autokatokseen, parvekkeelle ja terassille.

 

Suuren pihan yleisvalaistukseen sopivat elohopealamput tai päivänvalon kaltaista valoa antavat monimetallilamput. Natriumlamppuja tulee välttää, niiden valossa ei nähdä värejä. Puut, pensaat ja muu kasvillisuus valaistaan kohdevalaisimilla.

 

Pihan sähköistys vaatii aina kaapeloinnin. Kaapeli kaivetaan 70 cm:n syvyyteen ja reilusti johdon yläpuolella tulee olla keltainen varoitusnauha. Tämä estää, ettei johtoa katkaista, kun maata myöhemmin kaivetaan. Pienjännitejohtoja ei tarvitse kaivaa maahan. Tontista on syytä tehdä kartta, johon johtojen paikat merkitään.

 

Mikäli käytössä on ulkopistorasioita, hankitaan vikavirtasuoja onnettomuuksien estämiseksi. Pihassa ja parvekkeella saa käyttää vain ulkokäyttöön soveltuvia sähkölaitteita. Sähköä ei saa viedä sisäpistorasioista ulos.

 

Jälkihuollon helpottamiseksi kannattaisi kaikissa pihavalaisimissa olla samantyyppinen lamppu.

 

Ulkovalaistusta kannattaa täydentää lyhdyillä, öljylampuilla tai elävillä kynttilöillä. Elävä valo tekee ulkovalaistuksen täydelliseksi ja mahdollisimman tunnelmalliseksi.