Asuntomessuja on pidetty suomalaisen asumisen ja rakentamisen suunnan
näyttäjänä. Messuoppaan mukaan 55 messutalosta kaikki asunnot ovat sisustettuja paria poikkeusta lukuunottamatta. Sisustukseen kuuluu oleellisena osana valaistus. Ilman sitä asunto ei ole täydellinen.
On yllättävää, että vain kolmessa asunnossa (alle 6 %) suunnitelluissa valopisteissä on myös valaisimet. Valaistus on kuitenkin oleellinen osa asuntoa. On vastuutonta jättää valaistus keskeneräiseksi - varsinkin asuntomessuilla.
Olen arvioinut messutalojen valaistuksen. Kaikkien asuntojen valaistuksessa oli jotakin huomauttamista. Vain muutamissa oli nähtävissä myös positiivisia, valaistukseen liittyviä seikkoja.
Valaistuksesta on asiantuntijoillakin erilaisia käsityksiä. Uskoisin kuitenkin, että useimmat asiantuntijat allekirjoittavat seuraavassa esitetyt arvioinnit.
Toivoisin, että mahdollisimman moni messuvieras kiinnittäisi valaistuksen ongelmiin entistä suurempaa huomiota. Olkaa kriittisiä sähkö- ja valaistussuunnittelijan ehdotuksille. Tehkää kokeilu yhdessä huoneessa ennen valaistuspäätöksiä. Vain näin saadaan kotien valaistusongelmat poistettua ja entistä laadukkaampi valaistus Suomen koteihin.
Valon laatu
Monissa messutaloissa oli sisustuksen väritykseen kiinnitetty erityistä huomiota ja käytetty tunnettuja sisustussuunnittelijoita. Sähkösuunnittelija oli kuitenkin usein muuttanut tarkkaan harkittuja värejä käyttämällä värejä vääristävää, lämminsävyistä, kellertävää valoa. On kuviteltu, että kotiin ei voi muuta valoa ajatellakaan, kuin kellertävää valoa. Sen sanotaan luovan "kodikkuutta".
Kodeissa tehdään nykyään muutakin kuin rentoudutaan ja nukutaan. Siellä luetaan, tehdään näyttöpäätetyötä, taloustöitä, tarkkaa näkemistä vaativaa askartelu- tai harrastustyötä. Kellertävän valon yhtenä tehtävänä on virittää ihminen yön lepoon aivan kuten auringonlaskulla. Monet kokevatkin sen väsyttävänä.
Kellertävän valon sijasta olisin suositellut käyttämään laadukasta, laajaspektristä valoa, joka olisi näyttänyt kaikki värit mahdollisimman aitoina ja kirkkaina. Tällaisella valolla voidaan luoda haluttaessa myös lämpimiä väriympäristöjä käyttämällä lämminsävyisiä värejä. Värit oikein näyttävässä valossa nähdään myös lukea hyvin, kiiltokuvastumiset esim. luettaessa aikakauslehteä ja tietokoneella työskenneltäessä vähenevät. Kun ihminen ihastuu laajaspektriseen valoon, ei hän halua kellertävää valoa enää muualla kuin kynttilän ja takan valossa tunnelman luojana. Missään messutalossa ei käytetty laajaspektristä valoa.
31 huoneessa esiintyi samassa huoneessa eri sävyisiä lamppuja, pääasiassa pesuhuoneissa, WC:ssä ja kylpyhuoneissa. Tällainen tyylirikko ei kuulu laadukkaaseen suunnitteluun. Muutama kirjastohuone oli valaistu poikkeuksellisen kellertävällä valolla. Tässä valossa näön tarkkuus ja lukunopeus eivät ole parhaimmillaan.
Häikäisy
Kiusahäikäisyä esiintyi peräti 101 huoneessa. Näistä kahdeksassa huoneessa häikäisy oli erittäin häiritsevää. Lamppu aiheuttaa kiusahäikäisyä, kun siihen katsomisesta seuraa poikkeuksellisen nopea, lyhytaikainen sokaistuminen sekä jälkikuvan muodostuminen silmään.
Kahdeksassa tapauksessa kirkas lamppu heijastui peilistä, lasipintaisesta taulusta tai näyttöpäätteen kuvaruudusta häikäisten. Lähes aina häikäistymisen aiheutti liian kirkas halogeenilamppu. Yhden talon sisäportaat oli valaistu valaisimella, joka aiheutti ylhäältä alas tultaessa niin suuren häikäistymisen, että se lisää portaissa kaatumisen riskiä. 16 huoneessa valo heijastui häiritsevästi keraamisesta liedestä, altaasta tai kiiltävästä työtasosta.
Valon suuntaus
Muutamassa tapauksessa viistoon kattoon oli asennettu runsaasti halogeenilamppuja. On selvää, että tällainen valon suuntaus aiheuttaa normaalia enemmän häikäisyä ja se on täysin tuomittava asennustapa.
36 asunnossa keittiön työtason valaisin oli asennettu virheellisesti siten, että se häikäisee lapsia, pyörätuolia käyttäviä ihmisiä ja kaikkia keittiön pöydän ääressä istuvia. Asennustapa näissä oli se perinteinen eli valaisin yläkaapin takareunaan, seinään kiinni. Varottava esimerkki tästä näkyy myös messuluettelon kuvasta sivulla 16. Oikeaoppinen tapa olisi laittaa valaisin yläkaapin etureunaan valolistan taakse. Tästä valo ei häikäisisi eikä heijastuisi häiritsevästi tiskipöydästä, kattiloista tai kiiltävästä työtasosta.
Kaunis valaistustapa olisi ollut käyttää epäsuoraa tekniikkaa asentamalla valaisin kaapiston yläpuolelle valolistan taakse. Tätä ei ollut hyödynnetty missään talossa. Sen sijaan kaapiston yläosa oli useimmiten suljettu lastulevyllä. Muutamassa talossa kaapiston yläosa on avoin, joten sinne on vieläkin helppo asentaa valaisin.
Valon värinättömyys
Todennäköisesti kaikissa taloissa, joissa oli loistevalaisimia, esiintyi myös sähköjännitteestä aiheutuvaa 50 - 100 Hz:n värinää. Nykyaikaisella elektroniikalla värinä olisi pystytty poistamaan nostamalla sähköjännitteen taajuus 30 000 hertziin. Tällainen valo on miellyttävää ja säästää n. 25 % energiaa sekä lisää lampun ikää jopa 50 %. Ei ole merkitystä, vaikka silmä ei värinää näkisikään. Kaikkien aivot sen kuitenkin rekisteröivät. Tällainen valo saattaa aiheuttaa stressiä ja työvirheitä. Värisevän valon tunnistaa, jos loistelamppu välkähtää pari kertaa, kun sen sytyttää. Haitallisinta värinä on lapsille.
Lapsiturvallisuus
Neljässä talossa valaisimista aiheutuu kiistatta vaaratilanne. Yleensä valaisimet olivat vielä lastenhuoneissa. Kun käytetään halogeenivalaisinta, jossa lamput on ripustettu vaijerin varaan, ei tarvita muuta, kuin kankaan lentäminen valaisimen päälle lasten leikeissä. Tulipalovaara on ilmeinen. Eräissä riippuvissa halogeenivalaisimissa on myös sama ongelma. Lastenhuoneeseen ei saa myöskään laittaa lattiavalaisinta, joka voi kaatua lasten leikeissä. Näin oli nyt menetelty. Nämä tapaukset on ilmoitettu Turvatekniikan keskukselle.
Kun vauva laitetaan selälleen lattialle tai pöydälle, kiinnittyy hänen katseensa kaikkein kirkkaimpaan valopisteeseen. Lapsi voi tuijottaa kirkasta halogeenilamppua useita minuutteja herkeämättä. Jos lamppu sattuu olemaan liian lähellä, on silmävaurioriski mahdollinen.
Valon riittävyys pimeää vuodenaikaa ajatellen
Lähes kaikista taloissa löytyi huoneita, joissa valon määrä on riittämätön pimeää vuodenaikaa ajatellen. Tätä asiaa ei yleensä tulla ajatelleeksi, koska asuntomessut ovat aina valoisana vuodenaikana.
Nykyään muotiin tulleet alaspäin suunnatut halogeenivalaisimet keittiön yläkaapin alaosassa antavat liian vähäistä valoa pimeänä vuodenaikana, mutta usein myös kesällä.
Lähes kaikissa taloissa sisäportaiden valaistus oli riittämätön jo valoisaa vuodenaikaa ajatellen.
Keittiön tulisi olla kodin kirkkaimmin valaistu huone. Kirkkaan valon vaikutus ihmisen heräämiseen on selvä ja se poistaa viimeisetkin unenrippeet silmistä. Kirkkaasta valosta hyötyvät muutkin kuin ne, jotka kärsivät talvimasennuksesta. Missään keittiössä ei ollut hyödynnetty kirkkaasta valosta saatuja positiivisia kokemuksia.
Varsinkin saunoissa oli muodinmukaisia kuituvaloja. Niiden tuottama valon määrä ja ensivaikutelman jälkeinen viihtyvyyden lisäys on kuitenkin niin mitätön, että voi kysyä, onko niihin sijoitettu rahamäärä sen arvoinen. Lauteiden alle sijoitettu häikäisemätön valaisin lienee edelleen suositeltavin saunan valaistusvaihtoehto.
Aidon päivänvalon hyödyntäminen
Muutamissa taloissa käytettiin poikkeuksellisen suuria ikkunoita. Myös kattoikkunoita oli eräissä huoneissa. Päivänvalon tuominen sisätiloihin lisää viihtyvyyttä ja se on erittäin suositeltavaa. Tällöin ei kuitenkaan kannattaisi käyttää lämminsävyistä keinovaloa, sillä se ei soinnu hyvin yhteen päivänvalon kanssa. Valoa läpäiseviä lasitiiliä oli myös muutamissa taloissa. Niiden käytön toivoisi lisääntyvän.
Väripsykologiasta
Muutamissa taloissa oli väripsykologisesti arveluttavia voimakkaan punaisia, oransseja ja keltaisia suuria väripintoja. Trendivärejäkään ei saisi käyttää taloissa, joissa on tarkoitus asua useita vuosia. Toisaalta löytyi myös väripsykologisesti oikeita ratkaisua. Oli kauniita, vaaleansinisiä ja vihreitä seiniä ja kattoja ja niihin kauniisti sointuvia kalusteita.
Vaikuttaa, että monilta sisustussuunnittelijoilta puuttuu väripsykologinen tietämys. Suomessa ei tällaista koulutusta juurikaan anneta, ei edes alan oppilaitoksissa. Se vaatisi pitkän jatko-opiskelun ulkomailla.
Valaistuksen korjausehdotukset
Päästäisiin miellyttävämpään tulokseen, jos käytettäisiin mahdollisimman paljon epäsuoraa valaistustekniikkaa. Tällöin lamppu piilotetaan sisustuslistan taakse tai käytetään epäsuoraa valoa antavia valaisimia. Valo tulee huoneeseen katon ja seinän kautta.
Voidaan rakentaa samalla tekniikalla myös pystysuoria valaisimia esim. portaikkoihin. Ei tarvita välttämättä upotettavia valaisimia eikä erikoisrakenteisia välikattoja, koska epäsuora valaistus voidaan asentaa jälkikäteen pinta-asennuksena ja edullisimmilla kustannuksilla. Jos sisustuslistan sisäpuoli maalataan esim. siniseksi, saadaan kaunis, vähitellen heikentyvä sininen valoefekti, jollaista ei pystytä luomaan pensselillä.
Kaikki häikäisevät valot tulisi poistaa. Loistelamput tulisi vaihtaa laajaspektrisiin, värit hyvin toistaviin lamppuihin. Aina se ei ole mahdollista vaihtamatta valaisintyyppiä. Valon määrää tulisi lisätä, jotta kodissa nähtäisiin hyvin ja jotta valosta saataisiin pimeänä aikana edes jonkin verran virkistävää vaikutusta.
Ilkka Pekanheimo
Valaistussuunnittelija
puh. 0400 221 421
Päivitetty 9.8.2006
|
