Tällä otsikolla kirjoitti kaupunkilehti Turkulainen 4.3.2000 näin:
Topi-koira, 3 v.
"Turun vesi tekee kotisuodattimissa pahaa jälkeä." Suunnittelija Ilkka Pekanheimo pisti lasipurkkiin suodattimesta talteen ottamansa moskaa. Hän uskoo, että suuri osa siitä on leijuvaa ruostetta, mutta tarkempi analyysi on vielä tekemättä.
- Hahtuvat leijuvat oikein hienosti, Pekanheimo sanoo.
Hän uskoo, etteivät tavalliset aktiivihiilisuodattimet ole paras ratkaisu veden puhdistamiseen.
- Ihmiset pitävät niitä liian kauan, eivätkä raaski heittää niitä pois ajoissa. Ajan mittaan suodatin voi muuttua bakteeripesäksi, koska hiilen teho loppuu.
- Lisäksi vesilitran hinta on melko kallis, yli 30 penniä, Pekanheimo sanoo.
Pekanheimo on käyttänyt toisenlaista suodatinta, jossa suodatinkalvoon on ammuttu hiukkaskiihdyttimellä 0,4 mikrometrin reikiä. Bakteerit eivät läpäise kalvoa.
Laitteen sisällä on isokokoinen aktiivihiilisuodatin.
- Koiramme ei tahdo juoda Turun kraanavettä, kun se on saanut maistaa hyvin suodatettua vettä, jossa ei kloori maistu tai haise, Pekanheimo sanoo."
Artikkelin kuvassa oli lasipurkki, jossa tämä kuvateksti: "Turun vettä. Suodatin kokosi tämän moskan kahdessa viikossa."
Lisäkommentti: Näyte tarkistettiin vesilaitoksella mikroskoopilla. Se oli lähinnä ruostetta tai muuta metallisista vesijohdoista tullutta jätettä. Ongelma on sama kaikkialla, missä on metallisia vesijohtoja vesilaitoksen ja asunnon välillä. Toki myös muovijohdoista saattaa irrota jotakin, mutta siitä ei ole mitään näyttöä.
|
