Mikrobiperäiset vesiepidemiat
Vuosien 1980 ja 1998 välisenä aikana sairastui Suomessa yli 20 000 ihmistä juotuaan vesijohtovettä. Tuona aikana raportoitiin 38 mikrobiperäistä vesiepidemiaa.
Vuonna noin 1998 peräti 7000 ihmistä sairastui kahdeksalla paikkakunnalla juotuaan turvallisena pitämäänsä juomavettä. Noin puolessa tapauksista juomaveden jakelun hoiti kunnallinen vesilaitos.
Nokian vesikatastrofin aikana v. 2007 nousi sairastuneiden määrä uuteen ennätykseen.
Klooratun juomaveden syöpävaara
Klooratun juomaveden pitkäaikainen käyttö lisää vähän joidenkin syöpien (virtsarakko, munuaiset, peräsuoli) riskiä.
Koska syöpä tarvitsee kehittyäkseen pitkän ajan (10-20 vuotta), 1980-luvun vedenlaatu vaikuttaa tämän päivän syöpäriskiin ja nykyinen vedenlaatu vielä 2010-luvulla. On arvioitu, että kloorattu juomavesi on aiheuttanut Suomessa enimmillään 50-100 ylimääräistä syöpää vuodessa, alle 0,5 % kaikista syövistä. Nykyisellä juomaveden mutageenisuustasolla syöpiä ilmaantuu arviolta 10-20 vuodessa. >>> Lue lisää.
Jos juomavesi saastuu mikrobeilla (vesiepidemiat), vettä saatetaan joutua klooraamaan tilapäisesti tavallista enemmän vesijohtoverkoston puhdistamiseksi. Näistä tilanteista kerrotaan vesilaitoksilta ja vedenkäyttäjiä opastetaan veden käytössä. Kysymyksessä on poikkeustilanne. Tällöin suosittelemme, että ylimääräinen kloori poistettaisiin esim. Nerox 2000 -sarjan suodattimella.
Veden desinfiointi on kuitenkin välttämätöntä, jotteivät mikrobit rehottaisi vesijohtoverkossa esimerkiksi putkirikon seurauksena. Klooratun juomaveden aiheuttama syöpäriski ei ole siten enää merkittävä terveysriski Suomessa. Välttämättömän kloorauksen tuottamat edut ovat haittoja suuremmat.
Epäpuhtauksia, jotka aiheuttavat kloorattuun juomaveteen liittyvän syöpäriskin ei varmasti tiedetä. Juomavedessä olevia mutageenisia aineita on epäilty ensimmäiseksi, koska ne pystyvät aiheuttamaan syövän. On todennäköistä että syöpäriskiä lisäävät useat erilaiset epäpuhtaudet yhdessä.
Hyvän mikrobiologisen laatunsa vuoksi pohjavesiä ei useimmiten desinfioida ennen jakelua kuluttajille. Pohjavedet voivat kuitenkin joillakin alueilla sisältää runsaasti rautaa, mangaania ja arseenia.
Pintavesiä joudutaan puhdistamaan voimakkaasti ennen kuin raakavedestä saadaan hyvälaatuista talousvettä. Suomessa pintavedet sisältävät runsaasti humusyhdisteitä, jotka ovat peräisin yleensä metsä-, pelto- ja suomailta. Pintavesien humus saostetaan erilaisten kemikaalien avulla. Pintavesissä esiintyvien mikrobien takia talousvesi desinfioidaan aina ennen jakelua kuluttajille.
Rengaskaivojen veden laatu ei aina täytä kaikkia talousvedelle asetettuja laatuvaatimuksia. Suurimmat rengaskaivoihin liittyvät ongelmat johtuvat kaivon huonosta kunnosta tai väärästä sijainnista. Pintavesien mukana kaivoon saattaa joutua mikrobeja tai peltomaista peräisin olevaa nitraattia, jotka heikentävät veden laatua. Rengas- ja porakaivojen vedessä voi esiintyä runsaasti rautaa, mangaania, fluoridia ja arseenia.
Useimmiten talousvesiverkoston normaali jäännösklooripitoisuus ei riitä eliminoimaan vedessä esiintyviä taudinaiheuttajia, vaan ne pääsevät leviämään eri puolille verkostoa. Talousvesiverkoston saastuessa verkosto onkin puhdistettava shokkikloorauksen ja huuhtelujen avulla.
Pullotetun veden ongelmat
Pullotettu vesi suosittua. Eri puolilla maailmaa on yli 700 eri vesimerkkiä. Maailman luonnonsäätiön mukaan pullotettu vesi ei ehkä olekaan yhtään sen puhtaampaa tai terveellisempää kuin vesijohtovesi. Kuitenkin se on jopa tuhat kertaa kalliimpaa. Vesipulloihin käytetään joka vuosi lähes kaksi miljoonaa tonnia muovia ja pullojen valmistuksen ja hävittämisen aikana vapautuvista myrkyllisistä aineista voi vapautua ilmaston muuttumista edistäviä kaasuja.
Suomessa vesijohtovesi on valvottua ja turvallista. Silti Suomessa pullotettujen vesien käytöstä on tullut muotiasia.
Pullotettuja vesiä on hyvin erilaista riippuen siitä, mistä vesi on peräisin ja mitä veteen on lisätty. Pakatut vedet Suomessa ovat pääasiassa lähdevettä, mutta pullotettuna saa myös kaivovettä ja verkosto- eli talousvettä. Vesipakkauksessa tulee selvästi ilmoittaa, veden oikea alkuperä ja sille tehdyt käsittelyt.
Pulloveden tulee täyttää samat mikrobiologiset ja kemialliset vaatimukset kuin talousveden. Pullotetun veden myyntiajan määrittelee pakkaaja. Myyntiaika tulee määritellä niin, että veden laatu ei olennaisesti heikkene myyntiajan kuluessa. Käytännössä vesien myyntiajat vaihtelevat alle kuukaudesta jopa kahteen vuoteen.
Jos pullovettä ei käsittele oikein, se voi pilaantua. Pitkään muovipakkauksessa seissyt vesi saa helposti maku- tai hajuhaittoja. Avatun pullon korkin kierteisiin jäänyt vesi on hyvä kasvupaikka bakteereille, ainakin, jos vesi säilytetään lämpimässä. Muutaman päivän avattuna huoneenlämmössä ollut pullovesi ei ole ainakaan parempaa kuin hanasta juuri valutettu.
Kansanterveyslaitoksen v. 2008 julkaistu tutkimus osoittaa, että pullovesi voi sisältää sata kertaa enemmän bakteereja kuin hanavesi. Lähdevesiautomaattien mikrobipitoisuus voi olla hanaveteen verrattuna jopa tuhatkertainen.
Jos pakatun veden mikrobipitoisuus on suuri, vettä ei voi pitää hyvälaatuisena. Vaikka t utkimuksen mukaan suurista mikrobipitoisuuksista ei kuitenkaan ole terveyshaittaa, ei tämä arvio ole AD-Luxin mielestä välttämättä jokaisen ihmisen kohdalla totta.
Tutkimus toteutettiin siten, että kaupoista ostettiin viime vuoden aikana 115 vesipulloa, jotka edustivat kahtatoista tuottajaa ja kahdeksaatoista tuotemerkkiä. Lisäksi näytteet otettiin sadasta lähdevesiautomaatista eri puolilla maata.
Paranna juomavetesi laatua
Yhä useammat ihmiset kiinnittävät nykyään entistä enemmän huomiota juomavetensä laatuun. PURE-suodattimet ja Nerox-retkisuodatin ovat turvallisia ja edullisia tuotteita juomaveden laadun parantamisessa.
|
